Globaalikasvatus vol. 2: farkut, maitotyttö ja implantit opetukseen?

Tietoiskuni osa 1 kertoi globaalikasvatuksen opetusteemoista ja järjestöistä Suomessa. Tämä osa tuo lihaa luiden ympärille kertomalla opetuksesta konkreettisemmin: miten Eetin (Eettisen kaupan puolesta ry) ja graduni kulutusteemat ovat globaalikasvatusta? Minkälaisia ajatuslinkkejä ja voimaantumista työpaja voi antaa? Entä mitä globaalikasvatus.fi -sivun ja taiteilijoiden materiaalia voi hyödyntää rasismia ja mediaa kritisoivissa työpajoissa?

Teemat Eetin ja minun globaalikasvatuksessa

Eetin työn kuvaileminen voi avata osan 1 globaalikasvatusta. Eettinen maailmankauppa koskee erityisesti kehitys- ja ihmisoikeusasioita, ja myös kestävät tuotantotavat ovat opetuksessa mukana. Eetti toimii kaupan puolesta, mutta vaatii siihen valvottuja pelisääntöjä. Silmät täytyisi avata ainakin sille, millä tavoin ihmisoikeudet, ympäristönsuojelu, yritysvastuu ja kulutusvalinnat kulkevat käsi kädessä. Mutta miten? Yksittäisen kulutustavaran tutkiminen ja tarina – oli se sitten bokserit tai tomaatti – voi tuoda toiset ihmiset ja arjen eri todellisuudet iholle. Mistä materiaalikulttuurimme koostuu? Voinko ostaa hiekkapuhalletut farkut? Miten minun arkinen toimintani täällä linkittyy halpatuotantoon Shenzhenissä ja miksi en tiedä koko paikkaa? Miten reagoisin nähdessäni kännykkäni kasanneen nuoren naisen? Opetuksessa elektroniikka ja vaatteet ovat esimerkkituotteita, joissa epäoikeudenmukaiset kaupparakenteet ja kulutustrendit tuntuvat Globaalissa Etelässä. Konflikteja, kuten luonnonvarasodat ja lakot, voi pohtia myös demokratian ja tulevaisuuden toiveiden valossa. Aiheet voi muokata eri vaikeustasoille yläkoulusta yliopistoon.

Mäkelänrinne Mäkelänrinne2 Eetin työpaja ja Maan ystävien aamunavaus Mäkelänrinteen lukion ympäristöviikolla

Tiesin jo gradun aikana, että ihmisillä on hyvin eri näkemyksiä maailmankaupasta, kulutustuotteiden tuotantotarinoista, kulttuurihäirinnän opettamisesta ja bloggaamisesta. Vastalauseita tulisi ainakin akatemiassa ja vanhoillisilta opettajilta… työtäni lähtivät onneksi tukemaan Anna Ylä-Anttila (Eetti) ja Minna Mannert (Kepa). Minna kuvaili hakemusta merkitykselliseksi: Kuilut umpeen ”avaa uuden ja ennakkoluulottoman näkökulman globaalikasvatukseen ja yhdistelee akateemisia ja käytännön opetus- ja järjestötyöhön liittyviä näkökulmia luovasti.” Osaan 1 viitaten, ideana oli myös tiedonvälitys eri toimijoiden välillä, tuotantoketjuihin liittyvien näkökulmien rikkaus ja luovien metodien kehittäminen työpajoissa.

Hyvin tuntuu työpajakonsepti toimivan ja parhaimmillaan se voimauttaa. Olennaista on puhua tavoista vaikuttaa omilla ostoksilla ja politiikalla. Hyvin valittu kulttuurihäirintä on osuvaa opetusmateriaalia, esim. vastamainokset ja performanssit ovat kuin totuuden paljastamista, joka tehdään huijaamisen, tunteiden, hauskuuden ja ärsytyksen kautta. Kulutuskäyttäytymiseen oma vastamainosten teko voi iskeä sanoja paremmin. Antoisinta on kuulijoiden oma ajatuksenjuoksu. Lapinjärvellä eräs sivari kommentoi heti luennon alussa, että monen tavaran tuotannossa on ihmisoikeudet pielessä, ja pajassa keskusteltiin maailmanahdistuksesta. Eräs esitteli omia vastamainostöitään puhelimella ja kyseli, olenko tutkinut ruoantuotantoa. Tapiolan lukiossa eräs kommentoi miettineensä Hehkulamppuhuijaus-dokumenttia ja tuotteiden kestävyyttä. Usein teen tunnin lopussa arvojanan käsillä ja suurin osa näyttää aiheen olevan kiinnostava. Kyky tehdä linkkejä maantieteeseen ja tunnistaa kulttuurihäirintää kypsyvät luultavasti vasta pajan jälkeen.

Järjestöjen, mainonnan ja taiteilijoiden materiaalia työpajoihin?

Yksi kiinnostava ajatustörmäys tuli esille syksyllä Globaalikasvatuksen sadonkorjuujuhlassa. Allianssin Asta Rentola kertoi Art Against Racism -hankkeesta ja slideissa vilahti asiaa mm. romaneista ja rasisminvastaisista taidepajoista. Pidimme hetken kuluttua vastamainosgallerian, jossa Laitoin esille Valion maitotyttöä matkivan romanikuvan Jari Tammisen Häiriköt-kirjasta.

Valio Irmeli Huhtalan Maitotyttö, valokuvattu kirjasta

Huhtalan työ on pastissi eli alkuperäismainokseen viittaava valokuvateos. Toiseuteen, suomalaisuuteen ja mediaan tarttuvaa kuvaa olikin jo käytetty opetuksessa. Voisin vielä haastatella tarkemmin siitä, missä ja miten. Missähän kaikessa globaalikasvatuksessa käytetäänkään kulttuurihäirintää, enkä tiedä asiasta!? Paljasta itsesi ja ystäväsi! :P

Vastamainospajoja varten olen selannut myös globaalikasvatus.fi:ssä, mitä järjestöt ovat tehneet aiheesta. Valmistautumiseen tai pajojen sisältöön voi hyödyntää ainakin Kriittinen katse mainokseen -sivustoa (Opinkirjo) ja Hyvä paha media -opasta (Suomen lasten ja nuorten säätiö). Mitä ajatuksia niistä voi ammentaa? Esim. Hyvä paha media -oppaassa  tutkija Liina Puustinen (s. 8) kirjoittaa median pelaavan miellyttävyyden ja tyytymättömyyden kanssa. Koti-, koulu- ja harrastusympäristön lisäksi mainonta tarjoaa aineksia halujen, tarpeiden ja minäkuvan muodostumiseen. Ajankohtaisuus ja provosointi voivat tukea teoriaa. Itse kuvasin lukiopajaan kyseenalaisen bussimainoksen ja pian Häiriköt-kirjan Facebookissa näkyi vastamainos.

Kauneus & TerveysKauneus & Terveys vastamainos
Ottaako Tuija, 55, implantin tissiin tai aivoon? ”Olen aina kärsinyt pienistä rinnoistani. Viime kesänä päätin tehdä asialle jotain. Otin implantit. En halua elää kylmää elämää vaan nauttia vanhempanakin”
VS. ”Ihmisen muisti on rajallinen. Zetatechin aivoimplantin ansioista en unohda enää mitään. Voin myös tallentaa sähköpostit suoraan muistiini.”

Toivottavasti kaksiosainen blogitekstini auttaa ymmärtämään suomalaista globaalikasvatusta: sen ideologiaa, opetuksen aiheita, opettajan roolia, luovia metodeja, järjestöjen tavoitteita ja saatavilla olevia käytännön materiaaleja. Kommentoi ja kerro lisää blogitekstin alla!

3 Comments

  1. Taidetta rasisminvastaisessa nuorisotyössä avuksi käyttävät Art Against Racism -työpajat ovat pian kaikkien nuorten parissa toimivien käsillä! Opaskirja menetelmistä julkaistaan syksyllä 2014. Seuraava kaikille avoin, kaksipäiväinen ohjaajakoulutus järjestetään Helsingissä 3.-4.10. Lisätietoa löytyy nettisivuilta http://www.keks.fi/aar.

  2. Jeee, kiitos Asta! Hyvä kuulla sekä työpajoista että tulevista koulutuksista. Jotakuta voi kiinnostaa taiteellinen lähestymistapa nuorisotyöhön ja rasismin käsittelyyn… itseänikin :D Jos huvittaa niin kerro vielä tarkemmin: miten olette käyttäneet maitotyttökuvaa tai vastaavia?

  3. Valiomainosta parodioivaa kuvaa on käytetty analyysin lähteenä, kun ollaan haluttu avartaa näkemään tutuksi turtunut normittaminen. Ollaan myös pohdittu, mikä kaikki tuottaa rasismia, normeja tai kapeaa käsitystä ”aidosta” suomalaisuudesta. Olemme katsoneet kuvaa ja keskustelleet suomalaisuuden määrittelystä, ja median ja mainonnan vaikutuksesta suomalaisuuden käsityksen rakentumiseen. Kenellä on lupa määritellä, kuka on suomalainen tai miltä suomalaisen tulisi näyttää, ketä määrittely sulkee ulkopuolelle, ja mitä siitä seuraa?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *