Mosambik osa 1: Maputon kaupunki ja ihmiset

Maputossa ihana kesäloma, muuttorumba, nettiongelmat ja sairastelu ovat syöneet aikaa blogilta, mutta nyt tutkimisen jälkeen voin jakaa faktaa ja fiiliksiä Mosambikista. Osassa 1 teemoina ovat Maputon kaupunki, maisema ja asuminen sekä ihmiset, kielet ja monikulttuurisuus, osassa 2 esittelyssä ovat liikenne, matkustaminen ja sää sekä torit, katumyyjät ja ruokatuotteet, ja lopuksi osassa 3 ruodin kaupungin ja maaseudun kehityskysymyksiä. Kirjoitan myöhemmin matkoista ja kulttuurista (kuten räpistä ja timbila- ja tanssifestivaalista) sekä toivottavasti kaivannaisteollisuudesta.

Kiitos – obrigada – kanimambo lukijoille ja kuvista Eerolle (klikkaa kuvat isoiksi ja katso lisää: Maputofoto).

Maputon kaupunki, maisema ja asuminen

Maputon kaupunkimaisemakuvassa näkyvät katolinen katedraali, Jardim Tunduro, avenida Vladimir Lenin ja tornitaloja.Korkealta näkee Maputon katolisen katedraalin, Jardim Tunduron, Vladimir Leninin ja tornitaloja.

Mosambikin pääkaupungin Maputon sitoo maan 10 maakuntaan ja muihin maihin sijainti etelässä Intian valtameren rannalla sekä Kaakkois-Afrikan vilkkain rahtisatama, valtatiet, rautatie ja lentokenttä. Tarkastele kaupunkia kartalla (yllä): etelästä pohjoiseen löytyy alakaupunki (baixa), kaupallinen keskusta, vartioitu varakkaiden, työpaikkojen ja suurlähetystöjen alue Sommerschield sekä Universidad Eduardo Mondlane. Maputon läpäisevät itä-länsisuunnassa suorat jättikadut, kuten Mao Tse Tung, 24 de Julio ja Kenneth Kaunda. Pohjoiseen vievät mm. Vladimir Lenin ja rannikonmyötäinen Marginal, ja lännessä harpilla piirretty Marien Gnouabi rajasi aikoinaan mustien alueet valkoisten keskustasta. Reunamille leviää yhä kilometreittäin asuinalueita ja slummeja (bairro, tunnistaa kartalla siksakkiteistä), Matolan naapurikaupunki ja lopulta maaseutu. Perinteisesti kaupunkiin keskittyy tärkein hallinto, palvelut, yritystoiminta ja koulutus, ja maalle primäärituotantoa, peruskouluja, kauppoja, kuljetusalaa ym.

Kaupunkimaisema on rosoinen, mutta kaunis ja jännittävä. Toisiaan muistuttavia katuja reunustavat akaasiapuut, punainen hiekka, mainokset ja roskat sekä kävelijöiden, autojen ja katumyyjien ruuhka. Keskustaa kuvaavat tiiviit jättikerrostalot ikkunakaltereineen, näyttävät hotellit, liikerakennukset, kirkot ja virkarakennukset sekä muutama puisto ja aukio. Jotkut rakennukset ovat kauniita, jotkut masentavia, ja katutaidetta ei juurikaan näy. Äänimaisemassa on merkittävää ihmisten kommunikaation lisäksi meteli: liikenne, varashälyttimet, rakennustyömaat ja musiikin kakofonia (esim. ganstaräp, afrojazz ja marrabenta). Eläinerikoisuuksista mainittakoon kohtuullinen määrä liskoja, katukissoja ja -koiria, jätteiden houkuttelemat jyrsijät sekä Jardim Tunduro -puiston äänekkäät lepakot ja sammakot.

Maputon kadulla ihmisryhmä odottaa chapa-minibussin pysähtymistä ja myyjinä toimii myös lapsia.Kadulla ihmisryhmä odottaa chapa-minibussin pysähtymistä. Myyjinä toimii myös lapsia.

Asuntojen laatu ja hinnat vaihtelevat keskustassa paljonkin. Suomalaisittain hyvien, kalusteet ja kodinkoneet sisältävien asuntojen hinnat ovat paljon Helsinkiäkin korkeampia, joten huoneiden vuokraaminen on yleinen ratkaisu. Meillä kävi onni, ja välittäjäystävä järjesti valoisan huoneen maan korkeimmasta talosta. Mosambikilainen vuokraemäntä suostui noin 400 euron hintaan ja toivotti tervetulleeksi laittamalla verhot ja sängyn. Hyvää asunnossa on, että korkealla ei tarvitse hyttysverkkoa, parvekkeilta on hulppeat näkymät ja jääkaappi (!) hoidettiin viikon sisään. Huonoa ovat torakat, minimaalinen liesiuuni ja käsipyykki (ei ole pesukonetta tai kotitöitä hoitavaa sisäkköä eli empregadaa). Hassuilta tuntuvat myös talon rapuilla asuva koditon, aulan aseelliset vartijat ja ajoittaiset sähkökatkos- ja hissiongelmat. Asiat muuttuvat kuitenkin pieniksi: myös ystäviä asuu bairroissa, joissa arki saattaa olla yhteisöllisempää ja rauhallisempaa, mutta sisältää myös infrastruktuurin ulkopuolisia aaltopeltikattotaloja ja rikollisuutta ryöstöistä päihteisiin.

Mistä haluan lisää tietoa? Jopa keskustassa on talonrauniota. Kieliopettajan mukaan taustalta löytyy taisto sekä sijainnin että rakennusten arvosta ja omistajuudesta kaupallisuuden, kaupunkisuunnittelun ja kulttuurihistorian näkökulmista. Baixan rauniot ja monet rakennukset ovat suojeltuja, mutta kuulemma esim. ikivanha keskustori ei. Harmillisen usein kaupallisuus jyrää.

Ihmiset, kielet ja monikulttuurisuus

Mosambikissa asuu 23,5 miljoonaa ihmistä, joista suurin osa elää omavaraisviljelijöinä maalla, kaupungeissa noin kolmannes. Maputon metropolialueella asukkaita on noin 2 miljoonaa, mutta luku heittää varmasti slummien ja Matolan takia.

Maputossa mies, nainen ja capulana-kankaaseen kiedottu vauva chapa-minibussin kyydissä. Mies, nainen ja capulana-kankaaseen kiedottu vauva chapa-minibussin kyydissä.

Virallinen kieli on entisen isäntämaan mukaan portugali, joka on Euroopan versiota helpompaa ja sisältää tietysti omia sanojaan. Kaupungeissa portugalia taitaa suurin osa, mutta väestöstä maksimissaan 50 % ja äidinkielenään 10 % (viestinnän demokraattisuuden ja koulutuksen tulosten suhteen tämä on pattitilanne). Jännittävältä kuulostavia bantukieliä, kuten eteläistä shanganaa ja pohjoista makuaa, on noin 20 – jättimaan kansojen kulttuurisen, historiallisen ja suullisen perimätiedon määrästä puhumattakaan. Harva osaa englantia.

Zavalassa keskustelua paikallisen naisen kanssa. Portugalin opiskelun myötä voi keskustella paikallisten kanssa, jos kieli sujuu molemmilta.

Maputon katukuvasta tuntuu olevan pääosin maan eri osista muuttaneita mosambikilaisia. Maassa on vain puolisen prosenttia eurooppalaisia (ulkomaalaisia prosentti), ja kadulla vastaantulevista yksittäisistä valkoisista moni vaikuttaa portugalilaisilta (työperäistä maahanmuuttoa). Enemmän näkyy intialaisia, muslimeja ja kiinalaisia, jotka vaikuttavat investointien ja yritysten lisäksi kaupoin, ravintoloin ja moskeijoin. Mosambikilaisten tyyleistä täytyy mainita värikkäät, kuviolliset capulana-kankaat, joita myydään ja ommellaan marketeilla, pikkuputiikeissa ja kaduilla mm. naisten ja miesten vaatteiksi, vauvankantoon ja sisustukseen. Muuten väkijoukossa näkyy ainakin toimistotyyliä, valtavirtamuotia, hip hoppia, 90-lukua… ja köyhyyttä. Väkijoukossa on mietityttänyt naimisiinmeno sekä lasten ja vauvojen suuri määrä, mutta tästä blogitekstissä 3.

Viime aikoina ovat puhututtaneet myös monikulttuurisuus, eksotiikka ja rasismi. Täällä olen osa pientä valkoisten maahanmuuttajien vähemmistöä. Katukuvassa on vain vähän valkoihoisia, mutta huomaan jo tottuneeni; nyt jopa ihmettelen valkoisen ilmaantuessa putiikkeihin tai liikennevaloihin ja kulttuuritapahtumissa, kuten Timbila Muzimban esityksessä Franco Mozambicano -kulttuurikeskuksessa tai Teatro Avenidan näytelmässä, tuntui jopa oudolta nähdä paljon valkoisia. Paikalliset saattavat tuijottaa ja kutsua sanalla mulungo, millä ei kuitenkaan ole rasistista sävyä (tosin kenties sanaa käytetään sarkastisesti). Mulungo (tai mulungu / mlungu / umlungu bantukielissä) näyttää historiallisesti muodostuneen neutraaliksi kutsumanimeksi valkoisille maahanmuuttajaherroille ja -rouville ja kääntyy idealla ”hyvä ihminen” tai ”olla hyvä.” Vieraanvaraisuuden ja lahjojenvaihdon myötä tutkimusmatkailijat kutsuivat paikallisia hyväksi kansaksi ja paikalliset heitä hyviksi ihmisiksi. Sana jäi elämään myöhemmästä riistosta ja rotuerottelusta huolimatta.

Ajoittain sanan erotteleva luonne turhauttaa, mutta toisaalta moni tuntuu siten aloittavan jutustelun, vitsinheiton tai kehun. Täällä myös tuntemattomia autetaan ja niin vartijat, kuskit kuin opiskelijatkin juttelevat huumorin ja eloisten ääniefektien kera: ”Oi amiiiga, tudo bem? Você está deonde e o que é que faz em Mozambique?” Toki erilaisuus tuntuu eksoottiselta sekä minulle että paikallisille. Kulttuurin ja juttelutavan lisäksi ihailen naisten näyttäviä letityksiä, kurveja ja capulanoja, kun taas moni on todella kiinnostunut tarinastani ja Suomesta. Harmillisesti moni tosin ajattelee valkoisten miesten ja naisten olevan hyvin kauniita ja rikkaita, minkä takia yksin liikkuessa saan kadulla ja kaupoissa liikaakin huomiota: huutelujen ja pusuäänten lisäksi pyydellään puhelinnumeroa ja udellaan aviomiehestä. Lyhyet shortsit ja kesähameet jääkööt ainakin kaappiin ainakin ”kylmän talven” ajaksi.

Mistä haluan lisää tietoa? Mielikuvat ulkomaalaisista, bantukielet ja työ.

Seuraavaksi osassa 2 esittelen Maputon ja Mosambikin liikennettä, matkustamista ja säätä sekä Maputon toreja, katumyyjiä ja ruokatuotteita. Lähteet kokosin osan 3 loppuun.

*** Terveisiä Suomeen – täällä portugalintunnilla suu ja kädet käyvät, kuvasta kiitos Hanna-siskolle ***

Eeva portugalin tunnilla

2 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *