Mosambikin kasvava kauppa ja luonnonvarat: lisää kärsimystä vai hyvinvointia?

Maputossa halusin tutustua yhtenä maantieteen ja maailmankaupan tapaustutkimuksena Mosambikin luonnonvaroihin, joita löytyy runsaasti metsistä ja vesistöistä maa-aineksiin. Ajankohtaista on erityisesti kaivannaiset, sillä maan kivihiiliesiintymät kuuluvat maailman suurimpiin ja 2010-luvulla on tehty yksi suurimmista maakaasulöydöistä. Valtioiden, yritysten, järjestöjen ja mosambikilaisten pelissä suurin kysymys on se perinteinen: ovatko luonnonvarat eriarvoistava kirous vai nostavatko ne Mosambikin Afrikan johtavaksi taloudeksi?

Kaivannaisia ei vielä ole hyödynnetty hurjasti, ja maailman köyhimpiin valtioihin kuuluva Mosambik on yhä riippuvainen kehitysavusta, kuten esittelen valtion kehityshaasteita käsittelevässä blogissani, mutta lähitulevaisuuden päätökset ovat merkittäviä. Kaivannaisteollisuus voi kasvaa maan suurimmaksi vientialaksi ja Mosambik Afrikan johtavien talouksien joukkoon (arviot portugaliksi mm. Millenium ja Novo Banco -pankeilta). YK-yliopisto Widerin johtajan mukaan Mosambik voi nousta keskituloisten maiden joukkoon jopa 10 vuodessa, jos kaasutulot osataan ohjata taloudellista ja sosiaalista kehitystä parantaviin kohteisiin.

Mosambikin kaupankäynti ja kaivannaisteollisuus on kiinnostavaa tarkasteltavaa. Tärkeimpien vienti- ja tuontituotteiden lista löytyy kansallisen tilastokeskuksen vuosiraportista 2014 (s. 5), jossa näkyy kehitysmaalle tyypilliset raaka-aineiden ja jalostustuotteiden osuudet. Afrodadin (s. 12) mukaan suhde on ollut kestämätön jo vuosia. Vientituotteita ovat mm. puuvilla, puu, sokeri, tupakka ja sähkö sekä kasvavana osuutena maakaasu ja mineraalit (tai niitä sisältävä maa-aines), kun taas maahan tuodaan mm. öljyä, koneita, kulkuneuvoja, lääkkeitä ja elintarvikkeita. Erityisesti alumiinia viedään paljon, mutta tuodaan jalostettuna.

Maankamarasta saadaan paljon kiviainesta, Rovuma-merialuetta tutkitaan syväluotauksin ja lännen Manica belt -vyöhykkeeltä kaivetaan kymmeniä mineraaleja ja metalleja kuten kultaa, titaania, kuparia, bauksiittia ja tantaalia (Kuwuca 2012). Tilastoja ja diagrammeja kaivannaistuotannon volyymeistä ja lähivuosien kasvuprosenteista on eritelty kansallisen tilastokeskuksen raportissa (s. 58–60) ja öljyinstituutin (INP) sivuilla. Tapaamani järjestöasiantuntijat arvioivat kaasun ja hiilen osuuden olevan tilastolukuja suurempi.

Mosambikin kansallisen öljyinstituutin kartta maan öljyvarantojen hyödyntämis- ja tutkimusalueista (www.inp.gov.mz)Mosambikin kansallisen öljyinstituutin kartta antaa yleiskuvan öljyvarantojen hyödyntämis- ja tutkimusalueista. Kaivannaisteollisuus vaikuttaa luontoon ja ihmisten arkeen erityisesti maan keski- ja pohjoisosissa, Cabo Delgadon, Nampulan ja Teten maakunnissa. Geologisia karttoja löytyy artikkelista  (Vasconcelos 2014).

Mosambikin megaprojektit: luonnonvarojen perässä ovat sekä suuryritykset että valtiot

Mosambikin suurimpia kauppakumppaneita ovat mm. Hollanti, Etelä-Afrikka ja Kiina, ja sen kaupan kansainvälistymisen taustalla on juuri kaivannaisteollisuus (Millenium bcp 2014). Niin kutsuttuihin megaprojekteihin investoi valtiot ja suuryritykset monista maista: mm. Brasilia, Kiina, Australia, Intia, Irlanti, Venäjä, Etelä-Afrikka ja Iso-Britannia. Yritysten sopimuslistalla näkyy isoja toimijoita, kuten Vale, Mozal ja Anadarko. Brasilialainen Vale on yksi maailman isoimmista kaivosyrityksistä ja tuottaa kivihiiltä avolouhoksesta Moatizessa, Tetessä.

Mutta miten suomalaisillakin on merkittävä yhteys (suora tai epäsuora) Mosambikin kaivoksiin ja rannikoille? Koska olemme riippuvaisia siitä, että maahantuomme kulutustuotteita varten niitä raaka-aineita, joita ei esiinny kotiseudullamme tarpeeksi tai lainkaan. Metalleja, kivihiiltä, öljyä ja kaasua hyödynnetään energian ja arkisten tuotteiden valmistusprosesseissa, mm. sähkössä, muoveissa, elektroniikkalaitteissa ja rakennusmateriaaleissa. EU:ssa käytettävistä metallisista raaka-aineista 98 % tuodaan alueen ulkopuolelta. Suomi on ollut Mosambikille myös tärkeä kehitysyhteistyökumppani jo parinkymmenen vuoden ajan.

Globaalien yhteyksien lisäksi onkin muistettava luonnonvarojen tuoma ristiriita: toisaalta viennin, verotuksen ja tulonjaon kasvu voivat vähentää köyhyyttä, eriarvoisuutta ja kehitysavun osuutta valtion budjetista, mutta toisaalta luonnonsuojelun, yritysvastuun ja hallinnon ongelmat aiheuttavat eripuraa.

Petróleo ou desenvolvimento? on Justiça Ambiental (2011). Petróleo ou desenvolvimento? Justiça Ambiental (2011). Petróleo ou desenvolvimento? on mosambikilaisen Justiça Ambiental -järjestön julkaisu (2012, Maputo).Justiça Ambiental -järjestön tutkimusraportissa luonnonvarateeman ristiriitainen vastakkaisasettelu näkyy jo otsikossa: ”Öljyä vai kehitystä?”

Hyvinvoinnin rakentaminen kestävästi on suuri haaste, minkä takia yritykset ja tutkijat seuraavat tuotteiden tuotantoketjuja sekä yritysten ympäristö- ja sosiaalista vastuuta. Kaivannaiset ovat uusiutumattomia raaka-aineita, joiden etsintä- ja louhintaprosessiin sisältyy haittoja ja riskejä. Korruptio ja valtapeli luovat aiheellisen pelon siitä, ettei sopimukset voitoista ja veroista tule hyödyntämään paikallista väestöä. Monissa maissa resurssit johtavat vauraden sijaan eriarvoistumiseen tai konflikteihin. Resurssit saattavat muuttua taakaksi, jos kaivostoiminta valtaa tai tuhoaa asuin, kalastus- ja viljelymaita – erityisesti, jos ihmiset eivät saa ”kehityksestä” korvauksia, työtä tai pääsyä luonnonvaroihin. Tätä ’luonnonvarakirousta’ avaa mm. Helsingin Sanomien artikkeli ja Kepan uutinen.

Seuraavassa blogitekstissäni keskityn Mosambikin kaivannaisteollisuuden ympäristöhaittoihin ja yhteiskunnallisiin haasteisiin sekä näiden ongelmien ratkaisemiseen. Esittelen oikeudenmukaisuutta ja yritysvastuuta ajavien tutkijoiden ja järjestöjen työtä Mosambikissa sekä muutaman raportin, jossa tarkastellaan ongelmakohtien lisäksi ratkaisuja niiden selvittämiseksi.

Vastaa