Osa 2: Kulttuurihäirintä opetuksessa

Kulttuurihäirintätekstini ensimmäinen osa oli pyrähdys kulttuurihäirintäilmiön teoriaan ja aktivistien toimiin. Nyt keskityn opetusnäkökulmaan, jossa huumori, visuaalisuus ja kriittisyys ovat keskeisiä. Kerron opetusaiheen merkittävyydestä ja näytän oppilastöitä!

Oli kuuntelijana yläkoululainen tai vanhempi, kulttuurihäirinnästä voi kertoa ilmiönä, kuvat stimuloivat ja vaikeusaste mietitään kohderyhmän mukaan. Itse olen vetänyt vastamainospajoja, mm. Tapiolan lukion yhteiskuntaopissa ja siviilipalveluskurssilla. Yksin vetäessäni kerron häirinnän lisäksi projektistani, Eettisen kaupan puolesta ry:n globaalikasvatuksesta ja kulutustuotteiden maantieteestä. Teoriaa voi muokata eri opiskelutasoja varten. Mainonta, brändäys ja mediatekstien kriittinen tulkinta sopivat niin koulutunteihin kuin korkeakoulukursseihinkin, jolloin termien ja keskustelun syvällisyys vaihtelevat. Tämän tekstin lopussa kuvailen, miten aihe sopi Vaskivuoren lukion äidinkielen kurssin tavoitteisiin.

Vastamainontaa, taidetta ja huumoria – ”tätä ei opeteta missään”

Työpajoissa usein kommentoidaan kulttuurihäirinnän olevan uutta ja kiinnostavaa. Moni on nostanut kätensä ja sanonut hämillään, että tätä ei opeteta missään. Monipuolisista esimerkeistä löytyy ’kaikille jotakin’ – lukiolaiset ilmaisevat mielipiteitään siitä, mikä on mieluisaa häiriköintiä, ja sivarissa muutama on tajunnut jo tehneensä vastaavaa. Teeman laajuus on haastava, mutta hedelmällinen: eri tekniikoita yhdistävät kriittinen sanoma ja tilan haltuunotto, oli kyseessä sitten mainostaulu, näyttely tai kännykkäpeli. Vastamainos on hyväksi todettu työkalu: tunnetun mainoskuvan, logon tai tekstin muuttaminen luo kysymyksiä ja vastaviestejä. Joskus vastamainos hyökkää mainostajayritystä vastaan, joskus se ilkkuu yleisesti mainoskielelle. Työpajoissa oppilaat voivat kuvien ohella kysyä eettisestä maailmankaupasta ja aktivistiesimerkeistä. Tunnille vien printattuna esim. nämä:

Banksyn teos matkii Coca-Colan asua, mutta teksti kritisoi mainostajien valtaa (lue viesti täältä). Anonyymi Feel the Gap tarttuu muotiin ja elintasoeroihin. Adbustersin klassinen, suoraviivainen vastamainos matkii Calvin Kleinin hajuste- ja alusvaatemainoksia. Billboard Liberation Armyssa muokataan katuvarsimainoksia, kuten tässä McDonald’sin slogania.

Osa oppilaista tykkää töiden suorasukaisuudesta, osa toivoo haastavampia. Mukanani on kuva myös Phone Storysta (lue aiempi teksti) – jotkut aikuiset pitävät sitä karskina, moni nuori taas on nostaa sen kiinnostavimmaksi! Vastamainos voi hymyilyttää, ärsyttää tai pysäyttää, mutta toisten mielestä vakavien aiheiden käsittelyyn ei sovi yhdistää taidetta ja huumoria. Pedagogisesti ne voivat kuitenkin tehdä ikävistä aiheista helpommin lähestyttäviä ja tarttuvampia. Vastamainonnan kautta median ja taiteen lukutaito kehittyy, ja taidetta tekemällä pääsee ilmaisemaan ajatuksia hauskasti. Ilman huumoria vakavat teemat voivat turruttaa. Koomikko Russell Brandin mukaan vakavia asioita voi ja täytyy käsitellä huumorin kautta, muuten ne häviävät tylsyydellään ja toivottomuudellaan valioliigalle ja Grand Theft Autolle. Asiaa!

Yksi mieleeni tullut aihepiiri on sukupuoliroolit ja mainoskieli – tärkeä aihe kompastuu usein kuivaan puheeseen tai feministiseen paatokseen. Oma mielenkiinto heräsi, kun näin Häiriköt-kirjassa Jeongmee Yoonin lapsikuluttajakuvat ja internetissä anonyymin billboard-vastamainoksen (muunneltu slogania ’she is a thing of beauty’) – iskevää viestintää, josta voi jatkaa syvällisempiin diskursseihin.

Syksyllä opettajankoulutuslaitoksen (OKL) Maailma koulussa -tapahtumassa koulutimme uusia luokanopettajia. Lähes kaikki kiinnostuivat visuaalisesta aiheesta ja poliittisesta toiminnasta. Niinistön & Suorannan (2008) mukaan hyvässä mediaopetuksessa paljastetaan mainonnan ja yritysten ideologioita, keskustellaan ihmisoikeuksista ja kasvatetaan monikulttuuriseen vastuuseen. Media promoaa tiettyjä arvoja ja tuotteita, mutta oppilaslähtöinen opetus antaa tilaa ideologioiden ymmärtämiseen, hyväksymiseen tai hylkäämiseen sekä uusien merkitysten luomiseen (Lambert & Morgan 2010: 153). Siten kulttuurihäirintä ja vastamainonta ovat kriittiseen keskusteluun ja osallistavaan pedagogiaan sopivia sekundäärilähteitä, jotka voivat olla tehokkaita vaikkapa maantieteen tutkimuksen ja äidinkielen opetuksen ohella (Cantell ym. 2007: 183).

Kouluopettaja voi miettiä myös: ovatko kulttuurihäirinnän ideologiset linkit kulutukseen kiinnostavia? Entä miten blogini esimerkkejä voi soveltaa vaikkapa historian ja ET:n siirtomaa-, teollistumis- ja etiikkateemoissa? Sopivatko taide ja parodia tunnille? OKL:n lisäksi esittelimme aihetta globaalikasvatusjärjestöjen ’sadonkorjuutapaamisessa’. On kiinnostavaa selvittää, voivatko hyvin valitut häirikköesimerkit auttaa globaalikasvatuksen tavoitteissa – eli lisätä ymmärrystä siitä, miten jokainen meistä on kytköksissä maailmanlaajuisiin kysymyksiin, sekä herättää halu toimia oikeudenmukaisuuden ja toisten kunnioittamisen puolesta. Ajatus jääköön muhimaan, kirjoitan globaalikasvatuksesta oman tekstin!

Säpinää ja kritiikkiä äidinkielen tunnille!

Keväällä vedän Vaskivuoren lukiossa n. 7 pajaa. Lukiossa ÄI4 ”Tekstit ja vaikuttaminen” -kurssilla tavoitteina on medialukutaidon hiominen. Mediakriittisyyteen kuuluu, että osaa 1) analysoida erilaisia mediatekstejä 2) arvioida tekstin luotettavuutta ja vaikutuspyrkimyksiä 3) perustella näkemyksensä ja 4) oppia arvioimaan tekstien välittämiä arvoja myös eettisistä lähtökohdista. Vastamainosten purkaminen on erinomainen osa representaatioiden analyysia. Vastamainoksista voi nähdä mainoskritiikkiä, parodiaa, vahvoja ideologisia (vasta)viestejä ja kekseliästä ulkoasun muuntelua. Tunnilla voi miettiä: kuka on tehnyt vastamainoksen ja miksi? Onko kuva nokkela vai tylsä, entä räiskyvä vai maltillinen? Onko viesti selvä vai epäselvä? Vaikuttaako kuva itseeni, entä muihin? Arvokasta on myös, jos alkaa tunnistaa mediatekstien välittämiä arvoja eettisistä lähtökohdista, oli teksti sitten kulttuurihäirintää tai normaali yritysten, puolueiden tai instituutioiden mainos. Maailmankaupasta kertovan globaalikasvattajan näkökulmasta on hienoa, jos esimerkeissä tulee esille tuotanto-olot, kulutus ja eettisyys.

Olen lisännyt muutaman oppilastyön aikaisemmin. Flickrissäni on yli 20, kuten:

ONLY for us -kuvan sydämet kertovat, miten ’koulu alkaa’ vain ‘meillä!’ Kuvaan reunaan on leikattu timanttikuva toisesta mainoksesta (voitte myös kuvitella kuinka stereotyyppinen alkuperäinen mainos on) ja vaatteiden myyntihinnan viereen on lisätty todellisempia hintoja (tosin tekijä saa siitäkin vain murto-osan… opettaja, kts. globaalikuluttaja.fi Lenkkitossun hinta ja Lapset ja nuoret työssä). UGG-mainoksessa ei näy brändin tunnetuimpia lampaannahkakenkiä, mutta mallien ympärille on ilmestynyt rajuja lammaskuvia. Tyttöryhmä tiesi UGGien villan ja nahan ristiriitaisista tuotantotaustoista, toisaalta hukkuvan lampaan piirtäminen nauratti. Maybe lie -vastamainos muuttaa applikaattorin applikaatioksi ja slogan sanoo ”maybe she’s photoshopped.” Easy Diet lyheni muotoon Easy Die ja lupaa asiallisesti ”äkkilähtö sinulle!”

***** Seuraava postaus tulee pian. Kerron työpajastamme Joensuun Karelia-ammattikorkeakoulun kurssilla, mukana ensimmäinen opettajahaastattelu! *****

• Cantell, H., H. Rikkinen & S. Tani (2007) Maailma minussa – minä maailmassa. Maantieteen opettajan käsikirja. Helsingin Yliopisto, soveltavan kasvatustieteen laitos, Studia Paedagogica 33, Yliopistopaino.
• Lambert, D. & J. Morgan (2010) Teaching geography 11–18: A conceptual approach. McGraw-Hill, Berkshire.
• Niinistö, H. & J. Suoranta (2008) Mediakasvatus globaalin vastuun edistämisessä. Teoksessa Rohweder, L. (ed) Kasvaminen globaaliin vastuuseen. Yhteiskunnan toimijoiden puheenvuoroja. Opetusministeriön julkaisuja 40: 126–134.