Edellisessä blogitekstissä kuvailin, miten vastamainonta sopi Vaskivuoren lukion äidinkielenkurssille. Eettisen kaupan puolesta ry:n (Eetin) hankkeeseen on kuulunut myös se, että vastamainosjulisteita tuotetaan media-alan opiskelijoiden kanssa. Minä, Eetin Anna Ylä-Anttila ja Voima-lehden Jari Tamminen vedimme yhden koulutuksista Karelia-AMK:n medianomikurssilla tammikuussa. Opetus, oppilaiden kysymykset ja mainoskriittisyys yllättivät positiivisesti. Tekstin lopussa on myös blogin ensimmäinen opettajan haastattelu.
Vasemmalla valokuvassa näkyvät Anna ja Jari, oikealla opettaja Juha Valonen (sattumalta presideeraavassa asennossa :P). Juha pyysi oppilaita analysoimaan edellisvuoden valokuvatöitä – iSpend yhdisti Applen ja omenaan liittyvän lumikki / kielletty hedelmä -symboliikan.
Tänä keväänä Juhan kurssin arvosteltava työ on vastamainosjuliste. Projektin aloittamiseksi matkustimme Joensuuhun pitämään työpajan. Luennoimisesta ja jättiscreeneistä huolimatta aihe kiinnosti ja tunnelma oli rento. Jari kertoi n. 45 minuutissa yli kymmenestä kulttuurihäirintäesimerkistä, minkä jälkeen pidimme vastamainospajan (lyhyt versio aikasemmasta tekstistäni). Alaan orientoituneisuus näkyi: opiskelijat haastoivat kysymyksillä ja analysoivat kriittisesti vastamainosten viestejä ja laatua.
Joutuuko vastamainonnan takia rosikseen?
Juha puhui luokalleen siitä, että vastamainoksen tekemisessä viestin tulisi olla mahdollisimman selvä ennen työn toteuttamista – mikä on pointtini ja miten kerron sen iskevästi? Luennolla opiskelijat kysyivät myös, miten vastamainonnan laillisuus täytyy huomioida. Jarin kanssa pohdimme, että vastamainos on enemmänkin yksittäinen taideteos ja tapa viestiä – ongelmiin ei pitäisi joutua, koska vastamainos ei mainontaa matkivasta ulkoasusta huolimatta oikeasti myy mitään eikä lanseeraa markkinoille muunneltua tuotetta (kuten iPhone 4cf). Närän välttämiseksi brändilogoa on hyvä muuttaa, jolloin työ ei lainaa suoraan edes sitä. Laittomuuksien puolelle menevät kaduilla tehty mainostaulutärvely ja Ronald McDonaldin ryöstön kaltaiset tempaukset… nekin tosin kiinnostavat ja sopivat opetettavaksi! Päivän paras vastapallo oli kenties Jarin kuvalla varustettu Voima-lehden kantta matkiva vastamainos: Alivoima, Jari Tamminen – tekopyhää vittuilua. Kuva nosti kulmakarvat ylös… ja asiantuntijaluennon kyseenalaistaminen nauratti!
Opettaja haastoi: onko keisarilla vaatteita vai ei?
Päivä oli onnistunut ja Juha antoi lyhyen haastattelun kirjallisena blogiini!
1. Kuka olet? Missä ja mitä opetat?
Juha Valonen, TaM. Toimin Karelia Ammattikorkeakoulussa media-alan koulutuksen opettajana. Oma työn kuvani kiteytyy pedagogiseen suunnittelutyöhön ja verkkomedian sisältöjen suunnittelun opettamiseen. Opetan mm. valokuvausta, visuaalista ilmaisua, informaation visualisointia, peli – ja konseptisuunnittelua, animaatiota sekä verkkosuunnittelua.
2. Miksi kutsuit Eetin ja Jari Tammisen kouluttamaan?
Tartuin tilaisuuteen, sillä pidän henkilökohtaisesti tärkeänä kriittistä kasvatustyötä ja keskustelevaa oppimisympäristöä. Pidän myös kestävän kehityksen arvoja ominani. Karelia-AMK:n medianomi-opinnoissa painotamme kriittisen medialukutaidon merkitystä. Pyrin siksi mahdollistamaan, että opiskelijoille avataan mahdollisimman laajasti näkökulmia median toimintatapoihin ja kerrytetään kokemuksia alalta, jolla he valmistautuvat työskentelemään.
3. Miksi vastamainonta on tärkeä aihe? Mitä päivästä jäi käteen?
Markkinatalouden toimintamallit hallitsevat yhteiskuntaamme. Vastamainostyöpajassa opiskelijat haastettiin käytännössä arvioimaan omaa suhtautumistaan mainontaan – vastamainoksien tekeminen tarjosi mahdollisuuden katsoa, onko keisarilla vaatteita vai ei? Vastamainokset ovat lauseita dialogissa, jota median tulisi käydä itsensä kanssa. Vastamainoksen tekeminen tutustuttaa opiskelijat myös representaation käsitteeseen ja on samalla sovellus polarisoivasta analyysistä, joka on mielestäni eräs hyödyllisimmistä menetelmistä mediasisältöjä tutkittaessa.
Juha täsmensi, että polarisoiva kuva-analyysi perustuu Marjo Räsäsen teorioihin
kokemuksellisesta taiteen tarkastelusta. Keskeinen ajatus on pohdiskeleva sanallinen ja kuvallinen reflektointi, johon voi liittyä erilaisten representaatioiden tekeminen. Opetuksessaan Juha on soveltanut ajatusta mainoskuvien analysointiin… miksei myös vastamainoksiin! Hyödyllisenä lähteenä hän mainitsi Kuvanlukutaito-sivuston, joka on tehty opiskelijoiden itseopiskelua ja viestintätieteiden yliopistoverkostoa varten.
Ja niin! Järjestöyhteistyön tuloksena näyttely?
Menin tarkoituksella Joensuuhun etuajassa tapaamaan paikallisia Eetin ja Reilu kauppa ry:n aktiiveja. Tapaamisesta seurasi kiinnostava kuvio: Reilu Joensuu -hankkeen koordinaattori Päivi alkoi ideoida oppilastöille näyttelypaikkaa Mahdollisuuksien torilla tai museoissa. Näillä näkymin näyttely onnistuu syksyllä Pohjois-Karjalan Carelicum-museossa! Pajamme lisäksi tällainen yhteistyö kaventaa korkeakoulujen ja järjestöjen välistä kuilua… ja motivoi tekemään hyviä julisteita, toivottavasti ;) Monet oppilaiden julisteista nähdään maalis-huhtikuussa myös Mainoskupla-kisassa.
*** Seuraavaksi kirjoitan 1) maantieteestä ja vaatteiden alkuperästä 2) kouluvierailuvinkeistä 3) globaalikasvatuksesta. Jeejee.
- Räsänen, M. (2000) Sillanrakentajat. Kokemuksellinen taiteen ymmärtäminen. Taideteollisen korkeakoulun julkaisu A 28. Jyväskylä: Gummerus.