”On kiinnostavampaa kirjoittaa siitä, mikä banaani tai suklaapatukka pitää valita, kuin puhua isoista rakenteista.” – Inka Hetemäki, Unicef
”Yrityshän on juridinen muoto, ei sillä ole itsessään mitään hyvää tai huonoa tahtoa”
– Sonja Vartiala, Finnwatch
Asiantuntijoiden keskustelu Amnesty-lehdessä (2/2014 s. 29-31) on tuotantoketjututkimuksen ja lapsityöongelmien ytimessä. Erinomainen Lapsityö ei lopu hurskastelemalla -artikkeli hyödyttää kouluvierailijoita, rakenteita kritisoivia järjestöaktiiveja ja opettajia esim. kaupan epäoikeudenmukaisuuden ja Reilun kaupan esittelemisessä.
Screenshot Amnesty-lehden sivulta Issuussa
Yritykset ovat voittoa tavoittelevia, mutta miten hyvää tahtoa ja kaupankäynnin reunaehtoja voi edistää? Banaanit ja suklaapatukat kiinnostavat, mutta tärkeintä on keskustella miksi tuotteissa ja teoissa on eroja. Epäseksikkyydestä huolimatta on puhuttava yritysvastuusta, valtioiden laeista, elinkeinoelämän etuliittojen nihkeistä vastuunäkemyksistä ja kansalaisten poliittisesta vallasta. Halusta ja haluttomuudesta toimia.
Keväällä olen blogannut elektroniikan, vaatteiden ja suklaan pitkistä tuotantoketjuista, joissa ihmisoikeuksien polkeminen on kansainvälisesti tunnustettu ongelma. Erityisesti ostojohtoisilla aloilla, kuten vaateteollisuudessa, länsimaiset ostajat sanelevat kaupan ehdot ulkomaisille alihankkijoille. Työolosuhteista tekee heikkoja mm. brändiyritysten alas ajamat hinnat, ammattiliittojen puute, tuotetehtaiden huonot palkat ja viljelytuotteiden hinta. Lapsityöongelman pohja on aikuisten köyhyys. Usein argumentoidaan, että lapset ovat aina tehneet työtä kotona ja maataloudessa ja länsimaalaisten on väärin arvostella esim. pakistanilaisten teinien työntekoa. Kepa ry:n UKK-sivut vastaavat väitteeseen ”ilman lapsityövoimaa lapset joutuisivat kadulle.” Ihmisoikeudet ja inhimillisten työolot on määritelty kansainvälisesti mm. YK:n ihmisoikeusjulistuksessa ja työjärjestö ILO:ssa. Vartiala avaa asiaa child work ja labour -sanoin:
”Lapsityövoiman hyväksikäyttö, child labour, on eri asia – silloin puhutaan työstä, joka haittaa lapsen kehitystä, koulutusta ja terveyttä.”
Lehtiartikkelissa tulee esille myös se, että yritystasolla tarvitaan pitkäaikaisia parannustoimia – vastuu ei tarkoita cut and run -tyylistä pulaan jättämistä tai yksittäisiä paikkauskampanjoita. Suomessa asia on noussut esille esim. suklaantuotannossa ja Fazerin koulukampanjassa. On kaksinaismoraalista ottaa toisella kädellä ja antaa toisella. Ongelmia täytyisi alkaa hitaasti ratkaista – tuotantoketjun monimutkaisuudesta ja kehitystoimien tuomista kustannuksista huolimatta. Hetemäki tiivistää ytimekkäästi:
”Kun yritys antaa rahaa jollekin projektille, se on hyväntekeväisyyttä. Yritysvastuu on syvemmällä.”
Suomen ja EU:n tasolle olisi hyviä ratkaisuja, kuten kunnon alkuperämerkintäjärjestelmä, yritysvastuuneuvonnan tehostaminen ja kriittinen raportointi ympäristön ja ihmisoikeuksien riskeistä, ei vain taloudesta. Vapaaehtoiset sertifiointijärjestelmät ja yritysten julkinen maakohtainen kirjanpito (toimet, tulot ja verot toimintamaissa) auttaisivat valvonnassa ja veronkierron kitkemisessä. EU-maissa on käynnissä Ruggien periaatteiden eli YK:n liike-elämää koskevien ihmisoikeussäännösten toimeenpano. Sääntöjen tehokkuus ja pakollisuus ovat hankalia kysymyksiä, mutta voimme koittaa vaikuttaa niihin. Raaka-aineet, alihankkijat ja työntekijöiden hyvinvointi liittyvät kulutukseemme ja poliittiseen toimintaamme täällä, oli kyse sitten suomalaisesta tai pakistanilaisesta tuottajasta. Laitetaan siis keskustelua, järjestötyötä, kriittistä opetusta ja poliittista tahtoa näkyviin!
*** Unicefin ja Finnwatchin näkökulmia Amnestyn lehdessä, julkaistu Issuussa. Lisää ajankohtaista järjestötyötä Eettisen kaupan puolesta Eetti ry:ssä ja Puhtaat vaatteet -kampanjassa: Eetin aamiaistilaisuudessa pohdittiin yritysvastuuta ja EU:n roolia vaatetuotannossa, ja työministeri Lauri Ihalaiselle luovutettiin tänään vetoomus yrityksiä sitovasta sääntelystä.