Mosambikin musiikkia, perinnesoittimia, teatteria, taidetta ja käsitöitä haluaisi tutkia enemmänkin. Nyt osassa 2 kerron teatterista, yleisön interaktiivisesta osallistumisesta ja miten taideteoksia tehdään niin maalein, aseista kuin puustakin.
Jo parissa kuukaudessa kerkeää hämmästyä ja nauttia kaukaisen maan erilaisista taiteen ja perinnetietouden lajeista. Aiemmassa blogitekstissä esittelin tutkimusta ja kokemuksiani musiikista ja perinnesoittimista, kuten timbilasta ja mbirasta. Nyt kerron teatterista, yleisön interaktiivisesta osallistumisesta ja miten taidetta tehdään maalausten ohella mm. puusta, aseista ja kankaista. Musiikin ja taiteen tyylit, merkitykset ja muutokset ovat myös todella kiinnostavia tutkimusaiheita.
Mosambikin erilainen teatteri ja yleisön interaktiivisuus yllättävät
Kaksi miestä saapui yleisöstä lavalle timbiloiden eteen tanssimaan aplodien ja vihellysten saattelemana Timbila Muzimba -yhtyeen energisen esityksen lopussa Franco-Moçambicano -kulttuurikeskuksessa Maputossa.
Teatteria en ole tutkinut yhtä paljon kuin musiikkia ja soittimia, mutta toisaalta nämä ovat vahvasti linkittyneitä toisiinsa. Voin jakaa kokemuksia näkemistäni esityksistä ja keskusteluista alalla työskentelevien kanssa.
Mosambikilaisessa viihdyttämisessä keskeistä tuntuu olevan esiintyä ekstrovertin eloisasti ja temmata yleisö mukaan esitykseen. Yhteisöllisyydestä ja vuorovaikutteisuudesta viljellään (operaattorimainoksia myöten) sanoin ”estamos juntos”: ”olemme yhdessä” jakamassa tilan, kokemukset ja taiteen. Katsoja on harvoin passiivisen, hiljaisen tarkastelijan roolissa. Teatterissa yleisö reagoi esitykseen nauruin, äännähdyksin, sanoin ja laulunpätkin. Kenkiin tuijottelevaa esiintymistyyliä ei tunnu löytyvän, ja rauhalliset kappaleet ovat pääosin yhdessä laulettavaa iskelmää. Usein musiikkiesityksissä on myös tanssia ja lopussa katsoja voi astua lavalle esittämään oman afrotanssityylinsä. Esityksen aikana voi välillä jutella ja käydä vessassa. Erilaiselta tuntuu myös, miten lapset ja nuoret otetaan mukaan lavalle ja miten heidän yksinkertainenkin esiintymisensä palkitaan aplodein.
Maputossa teatterikenttä tuntuu olevan suomalaista kapeampi eikä teattereita ole montaa, mutta musiikkiesitysten lisäksi olen kuitenkin päässyt katsomaan pari näytelmää ja kuulemaan ammattilaisia. Kulttuuri- ja opiskelijavaihto Suomen ja Mosambikin välillä vaikuttaa erittäin arvokkaalta. Täällä musiikki- ja teatteriesitykset ovat olleet draaman kaaren ja teknisen toteutuksen suhteen pelkistetympiä, mutta tarinankerronta, tanssi ja musiikki sekä yleisön osallisuus puhuttelevat. Sekä musiikkiesityksissä että näytelmissä keskeistä ovat olleet huumori ja melko suurieleinen esiintymistapa, mutta välillä yleisöä on johdateltu hieman synkempiin pohdintoihin köyhyyden ja sodan teemoilla. Usein musiikissa ja teatterissa on teemana mm. perhe, viettelys ja rakkaus, ilo, viisaat vanhukset tai nuoruus, mutta paljon myös afrikkalaisuus ja perinteiden jatkaminen. Täälläkin oman maan soiton, tanssin ja maantiedon tuntemus on globalisoituvan maailman ja populaarikulttuurin puristuksissa.
Teatro Avenidan erinomaisessa näytelmässä As Mãos dos Pretos nuori mies etsi vastausta kysymykseen, miksi mustien kämmenet ovat muuta ihoa vaaleampaa. Hänen tutkimusmatkansa kautta teos käsitteli mm. Mosambikin sodan jälkiä, eriarvoisuutta ja perinneuskomuksia.
Taideteokset ja käsityöt: eksotiikkaa absurdeista puuveistoksista värikkäisiin maalauksiin
Kuvat eivät tee oikeutta, mutta haluan jakaa muutaman jännittävän teoksen taidemuseosta.
Tekijä: António Horácio Sitoe (Mapfara). ”Espécie controversa” – 2015. Keramiikkainstallaatio. 64x89x20cm. Exposição do Museu Nacional de Arte, Maputo, Moçambique.
Mosambikilaiseen taiteeseen ja käsitöihin olen tutustunut taidemuseossa, -keskuksessa, -puistossa ja -gallerioissa. Ensikosketuksen taidekenttään toivat muutama pieni maalausgalleria sekä Núcleo de Arte -yhdistyksen paikallistaiteilijoiden näyttely ja vaikuttavat aseista rakennetut patsaat.
Guns into Art -teoksia AK-47-aseista ja miinoista rakentaa mm. Cristóvão Estavão Canhavato, katso toinen kuva täältä.
Jos yleisesti ottaen teoksien taitotaso vaihtelee, 1989 avatun kansallisen taidemuseon kokoelma on poikkeus. Siellä olen jo kahdesti tuijottanut upeita töitä, joita ovat tehneet kuuluisat mosambikilaiset, kuten Malangatana, Naguib, Chissano ja Mucavele. Länsimaisesta poikkeava tyyli kiehtoo ja hämmentää, ja ainakin minulle taideteoksista on välittynyt uniikki kauneus, historia ja intensiivinen tunne. Myös vaihtelevien tekniikoiden ja materiaalien määrä yllättää. Maalauksissa, patsaissa ja installaatioissa on käytetty paperin ja eri puulajien ohella mm. pahvia, kangasta, kookosta, metallia ja roskia. Jotkut teokset ovat hyvinkin abstrakteja kuvaksia esimerkiksi rakkaudesta, viisaudesta, tulevaisuudesta ja pelosta. Selkeitä teemoja ovat afrikkalaisuuden kunnioitus ja Mama Africa, rakkaus, rauhan säilyttäminen sekä ihmishahmot – erityisesti naiset ja äitiys, työläiset ja viisaat vanhukset.
Teos taidemuseosta. Tekijä: Malangatana. “Criança essa permanente esperença” – 1981. Öljyteos kankaalle. 78x70cm. Exposição do Museu Nacional de Arte, Maputo, Moçambique.
Eräässä taidemuseon maalauksessa naisten vaatteet oli tehty capulana-kankaista, mikä toi mieleeni toisen ajatuksen: jos arkisempiakin asioita ja jopa ihmisten olemuksia voi tarkastella taiteena, eteläisessä Afrikassa se toteutuu hätkähdyttävinä capulanojen ja afrokampauksien yhdistelminä sekä luonnonmateriaaleista tehtyinä käsitöinä.
Capulana-kankaat ovat Mosambikin arkisia taideteoksia, joita käytetään niin sisustukseen kuin pukeutumiseenkin (kuva: Senorhorst Jahnsen). Kampauksia löytyy esim. täältä.
Edellisimmän kulttuurivierailuni tein Feima-puistoon, joka on täynnä maalauksia ja batiikkitöitä, punoskoreja, koruja ja capulana-tuotteita, puusta kaiverrettuja astioita ja veistoksia. Myyjät ovat ulkomaisille rasittavia (”My friend, special price!”), mutta portugalin kielitaito muuttaa kanssakäymisen mukavammaksi. Lisäksi puistossa esitetään kuukausittain timbilamusiikkia ja tuodaan festivaalissa tarjolle eri provinssien ruokakulttuuria – tänne on päästävä!
Loppuun pari erikoista teosta taidemuseosta. Vas. Tekijä: Gilberto Muzilene Macave (Muzilene). “Xinhavatelo xa mutchai” – 2015. Metalliveistos. 177x153x46cm. Exposição do Museu Nacional de Arte, Maputo, Moçambique. Oik. Tekijä: Mukumbuza. Ei nimeä – 1983. Umbila-puuveistos. 85x28x22cm. Exposição do Museu Nacional de Arte, Maputo, Moçambique.
Yksityiskohta Mukumbuzan leikkisästä puuveistoksesta. Nauru tarttuu.