published in

Tekoripsien tekijät, kulutus ja glamour nyt museossa

Lontoossa sijaitseva The Victoria & Albert Museum (V&A-museo) on täynnä designtavaroita ja muotia. Jos museoihin normaalisti taltioidaan historiallisesti kauniita, eksoottisia ja erityisiä tuotteita, V&A päätti reagoida myös kansainvälisiin uutisiin ja ravistella ajankohtaista kulutuskeskustelua. Syksyllä 2014 näyttelylasien taakse on alettu koota uutisista tuttuja, merkittäviä ja pahamaineisia globaalin kulutusyhteiskunnan tuotteita. ”Nopean toiminnan museointi”  tuo esille elementtejä nykyajan globalisaatiosta, kulutuksesta, brändeistä, massatuotannosta ja ihmiselämästä. Näyttelyn esineisiin kuuluvat mm. Ikean susilelu, Vypen sähkötupakka, Katy Perry -tekoripset ja Lego-setti naistutkijoista (Twitterissä @LegoAcademics). Mutta minkälaisia materiaalikulttuurin tarinoita tuotteet kertovat?

Katy Perry eyelashes Scientist Lego set
Kollegani Ian Cook otti kuvia V&A:n symposiumissa: kiinnostavaan näyttelyyn kuuluvat mm. Katy Perry -tekoripset ja Lego-setti naistutkijoista (klikkaa kuvat isommiksi).

Tekoripsien tarina
 Vaateteollisuuden ja muodin näkökulmasta yksi kiinnostava näyttelyvalinta ovat farkut Bangladeshissa romahtaneesta Rana Plaza -tehtaasta. Myös tekoripset paljastuivat hyväksi tapaustutkimukseksi. Irtoripsiglamour on vakiintumassa arkiseksi kauneudenhoidoksi, mutta harva tuntee tuotteen alkuperää. Mistä tekoripset tulevat? Onko ne valmistettu käsin vai konein? Ketkä työtä tekevät, millä tekniikalla ja palkalla? The Guardianin uutisartikkeli ja kuvasarja (kts. loppu) valottavat Indonesian talousmaantiedettä ja tuhansien naisten arkea toisella puolella maailmaa. Iso osa ripsistä ostetaan indonesialaisten alihankkijoiden tehtaista Keski-Javalaisesta Purbalinggan kylästä, jonka n. 100 000 työntekijästä n. 90 % on naisia. Materiaali on halpaa, mutta valmistus tarkkaa käsityötä: 20 cm pituiset hiukset keitetään, värjätään, sidotaan langan avulla ripsiksi, silitetään, leikataan, muotoillaan uunin avulla, leikataan, pakataan ja rahdataan.

Eyelashes Guardian 2 Eyelashes GuardianKuvasarja ripsien tuotannosta (Chamberlain 2013)

Harvalla kuluttajalla on hajua siitä, että glamourin todellinen hinta näkyy työntekijöiden arjessa: liukuhihnatuotanto tuntuu silmä- ja selkäkipuina sekä elämiseen riittämättöminä palkkoina. Kysyntä täällä päässä tuotantoketjua luo tasaisen työputken toisessa päässä, mutta toisaalta paikallisten työolot ja palkkataso ovat retuperällä. Jos tekijällä maksetaan upeasta ripsiparista alle 10 senttiä palkkaa, kysymykset liike-elämän eettisyydestä heräävät väistämättä. Kuuluisiko kansalaisen, Katy Perryn, tehtaanjohtajan, Eylure-yrityksen, jälleenmyyjän, ammattiyhdistysten vai valtioiden kantaa vastuu hintojen ja työolojen korjaamisesta? Kenties kaikkien yhdessä?

Tuotetarina paljastaa sosiaaliset suhteet toiselle puolelle maapalloa
Uutisessa minut pysäytti jälleen ajatus piilotetuista sosiaalisista suhteista: tuotteiden kautta olemme linkittyneitä tavallisten ihmisten arkeen toisessa maantieteellisessä paikassa, mutta  suhteet tuntuvat kaukaisilta ja piilotetuilta. V&A:n näyttelyvastaava toteaakin:

”globalisoitunut kuluttajuus on ilmiö, joka tahallisesti siirtää tuotannon kaukaiselle sijainnille, ja siksi monien ostamiemme tuotteiden valmistaminen on meille näkymättömissä.”

Onneksi suhteita voi tuoda näkyvimmiksi tuotantoketjutarinoilla (kuten tämä Follow The Eyelashes), kulttuurihäiriköiden kriittisillä tempauksilla ja V&A:n kaltaisella näyttelyprojektilla, jotka purkavat maailmankaupan rakenteita. Tarinat ja tuotetutkimus voivat herättää kriittistä keskustelua globaalikasvatuspajassa tai maantieteessä, kun tarkastelussa on tuotteiden elinkaari.