Osa 1. Follow The Thing -tutkimus, vaatevallankumous ja gradu

Maantieteessä on parin vuoden aikana puhuttu yhä enemmän tavoista kaventaa yliopiston, koulujen, järjestöjen ja kansan välisiä kuiluja. Miten tutkimustyötä saataisiin kiinnostavammaksi, kansantajuisemmaksi ja julkisemmaksi? Mitä termejä ja tapaustutkimuksia voi luovasti soveltaa opetukseen yliopistolla ja kouluissa? Miten tietoa kannattaa jakaa tiedelehtien lisäksi järjestöissä ja nettisivuilla? Kuuluisiko maantieteilijöiden toimia myös aktivismin ja taiteen kentillä?

Sekä opiskelijoiden että tutkijoiden tulisi pohtia tutkimuksen ja opetussuunnitelmien sisältöä. Itse erikoistuin kulutustuotteiden maantieteeseen ja luovaan opettamiseen, jossa tartutaan tieteen popularisointiin sekä käännetään tiedetermejä ja tapaustutkimuksia kouluopetukseen. Olen nyt jakanut blogiin myös graduni, joka kutsuu opettajat ja globaalikasvattajat kokeilemaan kriittistä pedagogiikkaa ja luovaa opetusta. Jaoin työn 10 pienempään palaan, joita on linkitetty tekstiin.

Gradukansi gradukappalekuva
Graduni kansilehti ja kuvaohje gradukappaleisiin blogissa!

Maantiede ja Follow The Thing -tutkimus

Osassa 1 esittelen materiaalikulttuurin maantiedettä. Tähän kiinnostavaan ja monitieteiseen alaan kuuluu materiaalikeskeisen yhteiskuntamme tutkimus (Crang 2005). Follow The Thing -tutkijat seuraavat maailmankauppaa eri tuotteiden valmistamisen, luonnonvara- ja ihmisoikeuskysymysten ja markkinoinnin näkökulmasta (Cook ym. 2002). Olipa käsittelyssä tilasto rahtilaivoista tai haastattelu viljelijän arjesta, tuotetarina auttaa ymmärtämään globalisaatiota ja riippuvuussuhteita. Maantieteelliset mielikuvat ja toiseus ovat vahvoja esim. ruoassa ja muotieksotiikassa, ja poliittisuutta peliin tuovat yritysvastuu, kulutusvalinnat ja aktivismi (Goodman ym. 2010). Yksinkertaistettuna ajatellen eri alueilla on eri luonnonvaroja, joita tarvitaan energiaksi ja kulutustuotteisiin. Raaka-aineet ja pitkät tuotantoketjut aiheuttavat valtakysymyksiä, riippuvuussuhteita ja konflikteja valtiojohdon, monikansallisten yritysten ja kansalaisten välillä. Globaalin Etelän hyödyntäminen kiihtyi siirtomaa-aikoina ja nykytoiminnasta puhutaan usein salakavalampina jälkikolonialismin rakenteina.

Tuotetutkimuksessa on ammennettu Marxin (1867/1999) aatteita globaaleista työ- ja tuloeroista, tavaroiden käyttöarvosta vs. vaihtokaupassa annettavasta arvosta sekä ’tuotefetissistä’… Miksi kauppa näyttää vain tavaroiden vaihdolta ja rahan kuluttamiselta, emmekä näe tuotannon työvoimaa ja sosiaalisia suhteita? Kuka ihminen tai kone valmistaa tuotteitamme ja missä oloissa ’työläisluokka’ elää? Miten tuote muutetaan esim. perustennareista himotuiksi Nikeiksi ja jääkö tuotteen myyntihinnasta oikeasti n. 80 % kuluttajamaahan? Harveyn (2010) mielestä tutkijoiden täytyisi puhua Marxin ajatuksista, sosio-ekonomisten rakenteiden paljastamisesta ja tuotefetissin laimentamisesta. Laajaan aiheeseen on helpompi tarttua jonkin kulutustuotteen kautta!

Varsinainen ’seuraa tuotetta’ -ala alkoi kasvaa 80–90-luvuilla, kun puhuttiin tavaroiden sosiaalisesta elämästä (Appadurai 1986), monipaikkaisesta etnografiasta (Marcus 1995) ja kulutuksen kirjosta (Miller 2006). Yksi ensimmäisistä töistä kertoi sokerista (Mintz 1985), ja omia suosikkejani on mm. vaatteista, kanasta ja papaijasta (Crewe 2008, Jackson ym. 2009, Cook ym. 2004). Nettikaupaksi naamioidulla followthethings.com -sivustolla on tuotetarinoita eri dokumenteista, uutisista, kirjoista ja kulttuurihäirinnästä. Katso vaikkapa esittelemääni kännykkäaihetta ja powerpointeissani näkyvää t-paidan tuotantoketjukarttaa. Ytimekkäitä tekstejä tuotannosta ja Reilusta kaupasta löytyy myös Eettisen kaupan puolesta ry:n artikkelikokoelmasta.

Vaatetuotantokartta
Kartta t-paidan tuotantoketjusta (yksi mahdollinen versio, Puhtaat vaatteet)

Akatemiassa Follow The Thing on poikkeuksellista: tekstien on usein tarkoitus herättää kriittisyyttä, solidaarisuutta ja kansalaistoimintaa. Paikat, tuotemäärät, kuljetus, hinnat, verot ym. tilastot usein vilahtavat artikkeleissa, mutta kerronnan tapa kevyempi, tarinanomainen. Arkirealismi on pidettävä mielessä, mutta muutos, tulevaisuus ja huolenpito ovat keskeisiä.

Gradun osassa 2 kerron, miten opetuksessa ja julkisessa tieteilyssä tutkijat kurkottavat yhteiskunnallisessa vaikutustyössä akatemian ulkopuolelle: politiikkaan, järjestöihin, mediaan ja kouluihin. Tavoitteet vaativat leppoisampaa kieltä, uutisia ja visuaaleja, ja itseäni kiehtoo, miten tylsät ja masentavat aiheet saa kiinnostavammiksi aktivismin avulla – kulttuurihäirintä kun usein iskee kaupparakenteiden, kulutushimon ja mainonnan juuriin. Itsekin löysin tapoja elävöittää maantiedettä ja kansantajuistaa akateemista kieltä: tein gradun yhteistyönä opiskelijoiden ja opettajien kanssa, jaan opetusideoita järjestössä ja teen julkista Kuilut umpeen -projektia.

Vaatevallankumous 24.4!

Yliopistossa oli välillä outoa opiskella yhteiskuntarakenteiden tutkimisesta, mutta ei ajankohtaisuutisista ja opettamisesta… järjestöistä tai katutaiteesta puhumattakaan! Keskustelut esim. Reilusta kaupasta ovat edenneet huimasti, eikä aktivismikaan ole vain punapropagandaa. Taitoa on ymmärtää eri mielipiteitä ja oman toiminnan vaikutus muualla maailmassa. Kun talousmaantieteessä luin valtioiden vapaakaupasta ja voittojen maksimoinnista, minua olisi kiinnostanut myös kulutuskritiikki, ihmisoikeudet ja aktivismi. Esim. vaateteollisuuteen liittyy useita tarinoita ihmisistä, ’Made in’-maista ja politiikasta: tuoteketjujen valvonta, ammattiliitot, vaihtoehdot tuunauksesta kirppareihin, ihmisoikeuslait, vastuuta ajavat järjestökampanjat, mainontakoneistoa häiritsevät aktivistit… sekä ihmisten arkielämän vaatetarpeet, muistot, muodinhimo, ekotuotteet, kierrätys jne. (Crewe 2008). Followthethings.comissa on oma vaateosasto… Viime viikolla itseäni inspiroi myös Mike Crangin luento ”Easy come, easy go? Fast fashion and the afterlives of clothes” Geographical Associationin (GA) konferenssissa. Aihe linkittyy Eettisen kaupan puolesta ry:n vaatekampanjointiin ja on erityisen ajankohtainen. 24.4 on Vaatevallankumous, kurkkaa kotisivut ja Twitter!

  Creweartikkeli FashRevPrintscreen-kuvat Louise Crewen artikkelista ja Fashion Revolutionin Twitteristä

”Vaatevallankumousta vietetään 24.4. Pue sinäkin silloin jokin vaate päällesi NURINPÄIN ja vaadi reilusti tehtyjä vaatteita. #vaatevallankumous”

Blogipostaukseni osa 2 keskittyy kulutustuotteiden luovaan opettamiseen ja graduun!

Kaikki viitteet löytyvät graduni alkuosasta. Eetiltä voi lainata videon Fashion Victims (Inge Altemeier, Altemeier & Hornung Filmproduktion 2011) ja lisätietoa löytyy mm. tästä uutistekstistä.

One Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *