Kestävä kehitys, korona ja saippuanliukkaat tunteet

Alunperin teksti on julkaistu Biologian ja maantieteen opettajien liiton Toivoa ja toimintaa -hankkeen sivuilla 25.3.2020.

Kuva: Kelly Sikkema / Unsplash

Mikä poikkeuksellinen tunteiden kevät! Ympäri maailman ihmiset pysähtyvät pohtimaan tulevaisuutta, kun uutiskanavat täyttyvät ärhäkän pandemian leviämisgraafeista ja käsienpesutiedotteista. Samalla somessa keskustellaan muutoksista työssä, koulunkäynnissä, matkustamisessa ja kulutuksessa, ja näkökulmia värittävät tunnereaktiot. Korona muistuttaa aikuisia siitä, miten tärkeää nuorten kanssa on käsitellä globaaleja kestävän kehityksen ilmiöitä, jopa dystopiaa ja utopiaa. Oppimiseen liittyy myös ristiriitaisia, saippuanliukkaita tunteita, joista kannattaa yrittää saada otetta.

Tässä tekstissä Toivoa ja toimintaa -hankkeen globaalikasvattaja Eeva Kemppainen puntaroi omia koronaan ja kestävään kehitykseen liittyviä tunteitaan ja esittää opetukseen ratkaisuja.

Korona ja kehityshaasteiden nostattamat tunteet muhivat pinnan alla

Korona on akuutti globaali uhka, joka tulee iholle ja aiheuttaa ailahtelevia tunteita kaikenikäisissä. Tutkija Panu Pihkala kirjoitti blogiimme koronan aiheuttamista tunteista ja niiden käsittelymahdollisuuksista sekä vinkkasi käsittelyn tueksi käytännöllisistä harjoituksista.

Pandemian aiheuttamilla muutoksilla on moniulotteisia vaikutuksia, tarkasteltiin sitten yksilöitä, yhteiskuntien tai luonnon kestävyyttä. Opettajille ja kasvattajillekaranteenikevät on oiva hetki havahtua siihen, miten tärkeää nuorten kanssa on käsitellä kestävää kehitystä, mutta myös globaaliin vastuuseen liittyviä tunteita ja vaikuttamista.

Koulussa ristiriitojen ja oikeudenmukaisuuden tunteita muhii pinnan alla myös silloin, kun tarkastellaan pitkäaikaisia kehityshaasteita. Siis vaikkapa ilmastonmuutosta, pakolaisuutta, tuloerojen kasvua, biodiversiteetin köyhtymistä tai rasismia. Itse koulutan erityisesti kulutuksen ja yritysvastuun vaikutuksista, ja yleensä ajattelun laajentaminen oman kuplan ja kotimaan ulkopuolelle koetaan vaikeana ja kaukaisena. Globaali kauppa ja liikkuvuus lisää työtä ja kehitystä, mutta on ahdistavaa kohdata ihmisoikeus- ja ympäristöongelmia, joita käyttämiemme tuotteiden valmistamisessa esiintyy. Lisäksi kulutuskriittisyyden opettaminen on ristiriidassa yleisen talouskasvupuheen, markkinointiviestinnän ja kilpailuhenkisyyden kanssa. Ei siis yllätä, että oppitunneilla herää hämmennystä ja kysymyksiä: mitä tässä nyt pitäisi tuntea? Jatkuuko kaikki kuin “business as usual”? Miten asioita voi muuttaa?

Tunteiden käsittely luo toivoa ja kannustaa toimintaan

Tunteet kiinnostavat, ja omissa työpajoissani kysytään lähes aina, miltä minusta vaikuttajana tuntuu. Yleensä kerron oman oloni aaltoilevan lamaannuksesta voimaantumiseen. Fyysisesti se tuntuu mm. vihlaisuina rinnassa, perhosina vatsassa tai jännityksenä alaselässä. Mutta tunteet on se mehukkain asia, joka saa liikkeelle! Välillä motivoi ahdistusaalto, välillä ilmastolakkojen energia, välillä kavereiden päättäväisyys tehdä asioille jotain.

Oppitunneilla ja niiden jälkeen nuoret näyttävät tunteitaan vaihtelevasti. Joillain hämmennys ja epäreiluuden tunne saa sydämen sykkimään tai kädet nousemaan ilmaan. Joitain luonnon tuhoaminen ja toimien hitaus suorastaan suututtaa. Jotkut kuin torjuvat ongelmien vakavuuden vähättelemällä asiantuntijatietoa tai Suomen roolia (miksi pitäisi välittää? Mitä pieni Suomi voi mukamas tehdä?). Joskus nuori palaa asiaan vasta myöhemmin suodatettuaan ärsytystään tai luettuaan lisää.

Palautteen mukaan nuoret kuitenkin törmäävät ahdistaviin uutisiin joka tapauksessa ja ovat hyvin kiinnostuneita ymmärtämään monimutkaisia ilmiöitä. Uuden tiedon lisäksi juuri omien tunteiden ja erilaisten vaikuttamistapojen käsittely voivat luoda uteliaisuutta, jännitystä ja toiveikkuutta (miksi kuulen tästä vasta nyt? Mitä koulussa voisi tehdä asialle?). Globaalikasvattajan näkökulmasta erisävyiset – myös “negatiiviset” – tunteet voivat luoda tunnesiteen opittuun asiaan ja motivoida toimimaan kestävämmän tulevaisuuden puolesta.

Kansalaisten käytöksen ja koulujen muutos vaativat tunteiden käsittelyä

Koronan myötä näemme pitkästä aikaa konkreettisesti, miten voimme tehdä kollektiivisia muutoksia arkeen nopeasti ja radikaalistikin. Muutos vaatii johtajuutta politiikassa ja työpaikoilla, mutta myös yhteistyötä ja solidaarisuutta kaikilta kansalaisilta: korona osoittaa sen, että jokainen on tärkeä. Yhteisön tasolla kehitys muuttuu parempaan suuntaan vain, jos välitämme toisistamme ja kannamme vastuuta niin, että yhteinen hyvä nousee yksilön egon, kulutuksen ja terveyden rinnalle.

Tulevaisuuden pohtiminen ja kehityshaasteiden opettaminen voivat ajoittain aiheuttaa opettajissa epävarmuutta tai epämukavuutta, mutta opettamatta jättäminen tai tunteiden kieltäminen koulussa voi johtaa levottomaan turhautumiseen tai muihin lieveilmiöihin. Arkisen käytöksen muutosta ja vastuullisuuden edistämistä kohti voi päästä juuri toivon ja toiminnan kautta. Koronan lisäksi oppitunneilla voi tutkia faktoja ja eritellä vaikuttamisen tapoja kaikenlaisten kehityshaasteiden kohdalla: miten eri-ikäiset ihmiset, koulut, harrastusryhmät, yritykset ja poliitikot ratkovat ongelmia eri puolilla maailmaa ja miten itse voimme toimia kestävän kehityksen eteen eri rooleissa. Tunteet voivat johdattaa etsimään tätä uutta tietoa sekä toteuttamaan koulussa arkisia ja kunnianhimoisia keke-ratkaisuja. Otetaan siis poikkeuksellisesta tunteiden keväästä kaikki irti (… ja muistetaan pestä käsiä!).

Eeva

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *