Miksi ja miten tutkia Maputon räppiä?

Viimeisimmät blogitekstini Mosambikista esittelivät maan upeaa musiikkia ja taidetta. Lupasin lisäksi blogata erikseen paikallisesta räp-musiikista ja sen tutkimuksesta. Maputossa olen kuullut sekä levyltä että livenä räppiä, jota nuoret riimittelevät taitavasti portugaliksi ja bantukielillä. Ei ihmetytä, että kansalaiset ja tutkijat ympäri maailman seuraavat räp-artisteja: hip hop on luovaa kulttuuria ja itseilmaisua, joka paljastaa myös monia puolia yhteiskunnasta.

Räppäri Tiratemas yökerholla Maputossa. Kuva: Jaakko Ruuska.

Tiratemas, yksi Maputon kriittisistä räppäreistä, yökerholla Maputossa. Kuva: Jaakko Ruuska.

Antropologi Janne Rantalan huomio kohdistui Maputoon, kun hän luki portugalilaisista ja mosambikilaisista lehdistä kansalaisten käyttäneen räp-sanoituksia kansannousussa syyskuussa 2010. Nyt Rantala analysoi, miten eriarvoisuuden vastustaminen, poliittinen kritiikki ja yhteiskunnallisen muutoksen tavoitteleminen näkyvät paikallisten räp-artistien kappaleissa, videoilla ja keikoilla. Teoriamielessä aihe kiinnostaa myös maantieteilijää, ja yhteistä maaperää on myös moni metodi, kuten osallistuva etnografinen tutkimus, haastattelu ja temaattinen media- ja tekstianalyysi. Afrikassa kenttätöihin kuuluu myös verkostoituminen oluen kera (kaljoittelusta lisää teoksessa Beer in Africa, josta Janne kirjoittaa pian blogiinsa) ;)

Nyt kerron räpin tutkimuksesta ja tyyleistä sekä räppäreiden kriittisistä sanoituksista ja roolista yhteiskunnassa. Mukana on myös tarkempaa tietoa eri kappaleista ja vuoden 2010 mielenosoituksesta. Tieteellisten viitteiden lisäksi linkkaan tekstejä Rantalan kaksikielisestä blogista Kirjeitä unissakävelijämaasta Cartas da terra sonâmbula ja ulkoministeriön sivulta global.finland.fi.

Hip hop ja poeettinen lupa antavat tilaa eri maiden rytmeille ja kamppailuille

Hip hop -musiikki ja sille keskeinen rytminen puhelaulu räp (rhythmically articulated poetry, rap) ovat kulttuurisia ilmaisun muotoja. Tyylillisesti räp taipuu eri maiden paikallisiin rytmeihin ja vaikutteisiin, ja sanoituksissa on tilaa yhteiskunnan, politiikan ja protestin teemoille. Monessa maassa köyhä nuoriso luo räpin kautta omaa ääntään ja tarinaansa, omanarvontuntoaan ja identiteettiään. Räppäreiden ja heidän kriitikoidensa näkemykset maan lähimenneisyydestä voivat olla hyvinkin konfliktuaalisia, ja historiakiistoissa voi tarkastella sosiaalisen rakenteen problematiikkaa (Rantala ja Pöysä 2011: 27). Musiikin merkitys esimerkiksi siirtomaavallan ja apartheidin vastaisessa taistelussa oli valtava: monissa Afrikan maissa ilmaisunvapauteen on kuulunut ainakin 200 vuoden ajan niin sanottu poeettinen lupa, jonka nojalla artistit ovat voineet kritisoida yhteiskuntaa musiikkinsa ja runollisten tekstiensä kautta (Rantala, toistaiseksi julkaisematon essee).

Mosambikissa muutkin tekijät vaikuttavat: Rantalan mukaan esittävästä taiteesta ja kielellisestä ilmaisusta on tullut julkisessa keskustelussa erittäin merkittäviä, sillä vain portugaliksi julkaistavia sanomalehtiä jaetaan pääasiassa suurten kaupunkien keskustoissa ja monet kansalaisjärjestöt ovat sidoksissa valtapuolueeseen. Myös bantukielin – Maputossa erityisesti shanganaksi, rhongaksi tai chopiksi – räppääminen on osa identiteetin rakennusta ja kommunikointia.

Seuraavaksi esittelen, mihin historian ja nykyhetken ongelmiin suorasanaiset räppärit riimeillään tarttuvat.

Räp ja mielenosoitukset herättävät keskustelua vallanpitäjistä, eriarvoisuudesta ja turhautuneesta nuorisosta

Rantala ja Pöysä (2011) kuvailevat artikkelissaan, miten syyskuussa 2010 Maputon kaduilla protestoitiin elintarvikkeiden ja energian hinnan nostamista. ”Leipäkapinassa” vihaisen väkijoukon ja poliisin yhteenotot vaativat jopa kuolonuhreja. Hallitus nimitti mielenosoittajia vandaaleiksi ja rikollisiksi, mutta lopulta peruutti hinnannostot. Oliko kyse kuitenkaan vain hinnoista? Miksi Mosambikissa on jännitteitä ja miten se näkyy räpissä?

Azagaia on yksi Maputon kriittisistä räppäreistä. Kuva: Janne Rantala.

Azagaia on yksi tunnetuista räppäreistä, jotka kritisoivat yhteiskuntaa ja vallanpitäjiä. Kuva: Janne Rantala.

Eri maissa yhteiskuntaryhmien välillä on kamppailuja ja risteäviä tulkintoja historiasta. Maputossa räp ja mielenosoitukset ovat saaneet kansalaiset, artistit ja tutkijat väittelemään valtion historiasta ja nykytilanteesta. Rantala on analysoinut räppäri Azagaian kappaletta, jonka mukaan kansa palvoi itsenäisyystaiston sankareita ja arvoja, mutta siirtomaa-ajan jälkeen talousrakenteet eivät olekaan muuttuneet ja valta ja varallisuus kasaantuvat hyvin pienelle osalle väestöä – maata vaivaa ’sisäinen kolonialisti’ (termi sosiologi B. S. Santosilta).

Rantalan ja Pöysän (2011: 9–10) mukaan Mosambikissa kuilu valtiovallan ja eri kansanryhmien kokemusten välillä on melko suuri ja leivän lisäksi kapinoissa neuvotellaankin maan virallisen nationalismin ja elinolojen oikeudenmukaisuudesta. Valtamediassa ja kouluissa kerrotaan ns. yhtenäistä kansallista kertomusta, joka korostaa 1960–70-luvun itsenäisyyssotaa ja itsenäistymistä, valtapuolue Frelimon asemaa, 1990-luvun talouskasvua ja kansainvälisen tuen tuomaa vaurastumista. Kansa kuitenkin vaatii, että kertomukseen sisällytetään myös sisällissodan ja jatkuvan köyhyyden vaikutukset. Myös Azagaian kappale ’Combatentes da Fortuna’ eli ”Omaisuuden taistelijat” on suorasanainen viesti Afrikan johtajille, jotka ovat vapaustaistelun jälkeen kääntäneet selkänsä kansalle. (Mosambikin ristiriitaisesta sodasta, korruptiosta ja nyky-yhteiskunnan ongelmista artikkelin sivulla 12–14).

Rantala ja Pöysä (2011: 9) havaitsivat, että leipäkapina näkyi laajasti joukkotekstiviestien ja sosiaalisessa median lisäksi musiikissa. Räp-sanoituksissa rikas yläluokka ja korruptoituneet poliitikot elävät herroiksi, mutta köyhältä kansalta viedään mahdollisuus perushyvinvointiin. Nuoret kritisoivat mm. ahneuden, ruoan, terveydenhuollon ja lapsityövoiman ongelmia. Leipäkapina ja räp lisäsi julkista eri ihmisryhmien välistä neuvottelua, jossa ristiriitaisia näkemyksiä esittivät erityisesti poliitikot, yhteiskuntatieteilijät, köyhä ”kansa” ja räp-artisti Azagaia.

Esimerkkejä yhteiskunnallisen intervention räp-kappaleista

Maputossa Rantala tutkii yhteiskunnallisen intervention kappaleita, jotka jatkavat protestilaulannan ja suullisen historian perinteitä. Keskustelua ovat herättäneet erityisesti Azagaian kappaleet, joista Rantala ja Pöysä (2011) esittelevät muutaman. Vuoden 2009 mielenosoituksen aikaan tehty ’Povo no Poder’ eli ”Kansa vallassa” kutsuu kansalaisia toimintaan ja on kuin varoitus vallanpitäjille. Kappale soi myös mellakasta tehdyllä videolla. As ’Mentiras da Verdade’ eli ”Totuuden valheet” kertoo median sensuurista, historian manipuloinnista sekä presidentti Samora Machelin ja toimittajien mysteerisistä kuolemista.

Vuoden 2009 kansannoususta tehdyllä videolla soi Azagaian kappale ’Povo no Poder.’

Blogissaan Rantala esittelee muitakin kiinnostavia esimerkkejä. Vaikka Eugenio Mucavelin rhongankielisessä kappaleessa Mali ya Pepha kitara ja laulu soivat rennosti, sanoitus pureutuu 1980–90-luvun yksityistämisistä ja talouden sopeuttamisista alkaneeseen nälkään ja eriarvoisuuteen. Tiratemasin (ft. Shackal) räp-kappale ’Sistema tá fudido’ eli ”Systeemi on hajalla/fucked up” soi radiossa vain kerran, mutta herätti kohua erään kansanedustajan luettua sen sanoituksia parlamentissa vuonna 2008. Jännitteistä osansa on saanut chigumbaza-artisti Refila Boy, jonka poliisit ovat pidättäneet muutaman kerran ja hakkasivat vuonna 2009 (tragikoomisesti artistin kritisoitua kappaleessaan poliisin väkivaltaisia otteita mielenosoittajia kohtaan). Pidätyshuhuja liikkui myös vuonna 2013 artistin julkaisua shaganaksi kappaleen ’Ndambi’, joka kritisoi presidentin suuria syntymäpäiväjuhlia kansan kärsiessä tuhotulvista ja nälästä varsinkin laulajan kotikaupungissa Gazan läänissä.

Tutkijoilla on monenlaisia yhteiskunnallisia positioita ja mielipiteitä räpistä

Tutkimusmielessä on kiinnostavaa myös, miten räppäreillä ja tutkijoilla on hyvinkin erilaisia näkemyksiä yhteiskunnallisesta vastuustaan ja räpin merkityksestä kansalle. Mosambikissa jotkut tutkijat osallistuvat keskusteluun jakamalla puheenvuoroja eteenpäin, mutta toiset ottavat selkeämmän position räppäreiden tukemiseksi tai vastustamiseksi (Rantala, painossa).

Azagaia on esimerkillinen tapaus. Räppärit voi nähdä protestilaulajina, jotka rytmiensä ja tarinoidensa kautta nimeävät ongelmia ja luovat uskoa muutoksen mahdollisuudelle (Rantala, painossa). Kannattajat jakavat Azagaian näkemyksen itsestään taitavana ja järkevänä mielipidejohtajana, jonka interventiomusiikkia kansa tarvitsee dekolonisaatioon ja kehitykseen. Artisti toimii myös politiikan ja aktivismin kentillä (Pöysä & Rantala 2011: 27–29).

Toisaalta voi pohtia, kärsiikö kritiikin purevuus synkistä melodioista ja kovasta kielenkäytöstä. Rantalan mukaan Mosambikin hallitus (etenkin presidentti Guebuzan valtakaudella 2005–2015) ei kuitenkaan ole kestänyt kritiikkiä ja on syyttänyt ”ammattiagitaattoreita, ulkomaiden agentteja tai epätoivon apostoleja” loukkauksista ja todisteiden puutteesta. Vastustajat näkevät räppärit tunteitaan purkaviksi nuoriksi, joiden kansantieto ja loukkaukset rakentavat kansan sisäistä vihollista (Pöysä & Rantala 2011: 27–29). Kansainvälisessä vertailussa Azagaian syytökset ovat olleet melko maltillisia, mutta ne on koettu voimallisina ja niitä on tulkittu taiteellisen ilmaisun tulkintaan pätemättömillä menetelmillä (Rantala, painossa). Jotkut tutkijat tuntuvat suhtautuvan nuivasti jopa siihen, että populaarikulttuuria tai räppiä kutsutaan yhteiskunnalliseksi interventioksi ja että kouluttamattoman kansan arkitieto olisi tutkimukseen verrattuna minkään arvoista.

Kaiken kaikkiaan räpillä tuntuu olevan tärkeää rooli suullisessa perinteessä, yhteiskunnallisessa keskustelussa ja monien paikallisten arjessa. Toisessa blogitekstissä esittelen vielä yhden erikoisen puolen Maputon räpistä ja historiasta: miksi ja millä tavoin kaduilla ja musiikissa näkyy ja kuuluu Mosambikin ensimmäinen karismaattinen presidentti Samora Machel?

Janne Rantala tekee Itä-Suomen yliopistossa kulttuuriantropologian väitöskirjaansa rakenteen käsitteestä tutkimalla muun muassa paikallisia historiakäsityksiä ja musiikkia Mosambikissa. Hän on ollut tutkijavieraana niin Portugalissa, Mosambikissa kuin Etelä-Afrikassakin. Tiedekirjoittamisen lisäksi Rantala popularisoi tutkimusta – tähän blogitekstiin linkkasin useita tekstejä hänen kaksikielisestä blogistaan Kirjeitä unissakävelijämaasta Cartas da terra sonâmbula ja ulkoministeriön sivulta global.finland.fi.

LÄHTEET

Pöysä, A. & J. Rantala (2011) MC Azagaia ja Maputon leipäkapina 2010 – Taistelu Mosambikin historiasta. Teoksessa Heinonen, Yrjö ja Tarja Rautiainen-Keskustalo (2011) (toim.) Etnomusikologian vuosikirja 2011 (23): 7–35. Suomen Etnomusikologinen seura, Helsinki. whm11.louhi.net. Katsottu viimeksi: 18.10.2015.

Rantala, J. (painossa). O Rapper Azagaia e Seus Críticos: O Debate sobre Moçambique. Kulimar 4, 2015. Matola: Instituto Superior de Artes e Cultura. Toinen versio aiheesta myös sivulla academia.edu. Katsottu viimeksi: 18.10.2015.

Rantalan toistaiseksi julkaisematon essee: Poeettinen lupa on vanha afrikkalainen ilmaisunvapauden käytäntö.

Tutustu myös kirjaan portugalinkielisestä hip-hopista: Lusophone Hip hop

One Comment

  1. Eeva 23.11.2015 14:11Vastaa

    Jannen teksti oluesta ja sen juomisesta tutkimuksen yhteydessä:

    http://www.unissakavelijamaasta.blogspot.com/2015/11/kirjat-ja-olut-karjalainen.html

Vastaa