Projekti pähkinänkuoressa

Olitpa sitten opettaja, tutkija, kouluvierailija, aktivisti tai kuka vain, tällä sivulla on olennaista infoa Kuilut umpeen -projektin taustasta ja blogin sisällöstä.

Eevan yhteystiedot: eeva.m.kemppainen@gmail.com, +358408453016

häiriköt    Kulttuuriaktivismia, järjestöhallituslaisten koulutusta ja blogikuviin poseeraamista 2014.

Harppaus kuilun toiselle reunalle – minun ja projektin tausta

Tutkimus ja kulttuurihäirintä    Inspiraatiokäyräni pomppasi kattoon Englannissa tutkija Ian Cookin kurssilla ’geographies of material culture’. Opin siellä erityisesti Follow The Thing -tutkimuksesta, julkisesta tieteentekemisestä ja kulttuuriaktivismista. Siis, höm, mitä? Follow The Thing -tutkijat seuraavat globaaleja tuotantoketjuja eli eri tuotteiden matkaa tuottajalta kuluttajalle. Yleensä tarinat paljastavat piilotettuja sosiaalisia ihmissuhteita, maailmankolkkia ja työoloja, joista olemme riippuvaisia, mutta tiedämme aika vähän. Maailmankaupan epäoikeudenmukaisuuksiin tarttuvat myös taiteilijat ja aktivistit. Poliittiseen keskusteluun voi osallistua myös kulttuurihäirinnän keinoin… eli tekemällä mm. mediaa ja kaupunkitilaa haaltuunottavia vastamainoksia, graffiteja, parodiavideoita ja performansseja. Innovatiiviset professorit rikkovat perinteisen tieteen rajoja linkittämällä kulttuuriaktivismin tutkimukseensa ja kirjoittamalla ei-niin-kuivia artikkeleita – vihdoin jotain räväkkää! Tutkimuksia on tiedelehdissä, mutta osa jakaa tietoa akatemiaa laajemmalle opetusprojekteissa ja nettisivuilla, kuten followthethings.com. Tällaista voi kutsua tieteen yleistajuistamiseksi ja ’julkiseksi maantieteeksi’.

Opetus ja kuilut    Minua innosti se, miten Englannissa maantieteilijät keskustelevat toimintaan aktivoivista opetusmetodeista. Olennaista on lähteä ylittämään kuiluja tutkimuksen, kansalaisjärjestöjen ja koulujen välillä sekä kehittämään opetusmetodeja luovemmiksi ja visuaalisemmiksi. Opetusnäkökulmasta kulutustuotteet ja kulttuuriaktivismi ovat ’nuorten maantiedettä’, jossa nuorten oma arkielämä, kansalaistoiminta, kulutus ja mediankäyttö ovat keskiössä. Arkiseen kokemusmaailmaan liittyy vaikkapa aamupalan sisältö ja syömisen aikana räplätyn kännykän merkitys, brändi ja tuotantotausta. Sopivan epäsovinnaiseen radikaalipedagogiikkaan kuuluvat myös ensimmäisessä persoonassa kirjoitetut esseet, kulttuuriaktivismin tekeminen ryhmätyönä sekä keskusteleminen eettisestä kansalaistoiminnasta… ei ihan perinteistä oppimista?

Gradu    Omaperäinen yliopistokurssi innosti kirjoittamaan hyvät esseet ja pääsin töihin Ianin tutkimusryhmään. Teimme tuotetutkimuksia ja tiedeviestintää, jännimpänä ehkä munuaiskauppakartta. Lopulta Ian ohjasi graduni, joka tarkastelee ajankohtaista maantieteen tutkimusta, kulttuurihäirintää ja opetusprojekteja Englannissa. Uusien opettajien kanssa kehitetyt opetusmateriaalit ja opiskelijoiden haastattelut antoivat arvokkaita opetusideoita. Tein graduuni myös kaksikielisen tutkimuksen ja Lego-kuvat väittelystä, jonka Fazerin koulukampanja herätti suklaan tuotantoketjusta, lapsityövoimasta ja yritysvastuusta. Englantikytköksestä huolimatta linkitin aiheen Suomen opetussuunnitelmaan, globaalikasvatukseen ja järjestökampanjoihin. Nyt kerron, miten hyppäsin ’julkisen tieteen’ liirailevaan kelkkaan täällä!

Gradukansi Fazer

Eettisen kaupan puolesta ry    Reilu vuosi sitten googlasin järjestöistä ja löysin oikeudenmukaista maailmankauppaa edistävän Eettisen kaupan puolesta ry:n, lempinimeltään Eetti. Järjestön globaalikasvatuksessa tehdään näkyväksi arkisten kulutustavaroiden ja globaalien kehityskysymysten yhteys. Match! Harppasin yliopistolta kuilun toiselle reunalle, otin yhteyttä ja esittelin graduni Eetin globaalikasvatuksen Annalle. Karma oli kohdillaan: suklaatyö sopi yhteen Globaalin kuluttajan foorumi -opetussivuston kanssa, kulttuurihäirintä taas UM:n rahoittamaan Kehitysmaat mainosten takana -globaalikasvatushankkeeseen. Hankkeessa eettiläiset vetävät kouluissa vierailuita esim. elektroniikan ja vaatteiden eettisyyteen ja kierrätykseen liittyen. Aloimme pian soveltaa tieteen, taiteen ja aktivismin utuisilta rajamailta tupsahtavia graduideoitani. Olin innoissani myös, miten suunnitteluun osallistui Voima-lehden Jari Tamminen Häiriköt-kirjoineen. Nyt ideat saavat tuulta alleen toiminnallisissa työpajoissa, joissa opetan kaupan eettisyydestä, kännykkätuotannosta, media- ja kulutuskriittisyydestä sekä vastamainosten tekemisestä. Yliopistolla herätin keskustelua Yliopistolehden artikkelin kautta.

Kuilut umpeen    Sekä maantiede että järjestömaailma kaipaavat piristysruiskeita, rajoja ylittävää yhteistyötä, näkyvyyttä ja kiinnostavaa opetusta. Englannissa ja Suomessa on kasvava tarve tutkimukselle, joka saavuttaisi akatemiaa laajemman yleisön – erityinen kysyntä on helposti lähestyttäville blogeille, opetuskokemusten jakamiselle ja verkostoitumiselle. Oma graduni sekä lähes kaikki alan tutkimus ja kulttuurihäirintä ovat kuitenkin englanniksi, eikä kukaan kirjoita kouluvierailuista nettiin. Puhuin aiheesta Ianin ja Annan lisäksi Minna Mannertille (Kepa ry) ja Sirpa Tanille (HY). Ohjaajien kannustus ja tarve jakaa tietoa saivat minut hakemaan apurahaa Kuilut umpeen -projektille. Sain opettamiseen ja kirjoittamiseen apurahan Koneen Säätiöltä, joka rahoitti Häiriköt-kirjan ja tukee taidetta yhteiskuntatieteitä ja ympäristöntutkimusta. Projektini alkoi tammikuussa 2014… Lisää blogin ensimmäisessä ’Mikä kuilut umpeen?’ tekstissä!

Blogiohje
Alkupalaksi kannattaa lukea blogin ensimmäinen teksti ’Mikä Kuilut umpeen?’. Uusimmat tekstit näkyvät valkoisissa laatikoissa …klikidi klik! Laajoista teemoista huolimatta tekstien on tarkoitus olla tiiviitä ja yleistajuisia, ei gradu vol. 2. Voit lisätä rakentavaa kritiikkiä tai perinteistä huutelua tekstien comments-kohdassa. Blogin ja Twitterin on tarkoitus olla interaktiivisia ja pitkäikäisiä – kutsun kysymään ja kirjoittamaan!

Blogin oikeassa reunassa on näppäriä toimintoja.

Hakukone, arkisto ja tagipilvi auttavat etsimään haluamasi tekstit. Merkitsen tekstejä sisällön ja lukijakunnan mukaan tageilla kuten opettajat, vastamainonta, maantiede, tiedebloggaus ja oppilastyö. Jos et löydä etsimääsi, kysy! Teen omat sivut graduni kappaleille; viittaan niihin blogiteksteissä ja halusin laittaa työn helppolukuisempaan muotoon. Twitteriin postailen koulutuksissa ja blogitekstien välillä! Palkin lopussa näkyvät linkit mm. Eetin, Häiriköt-kirjan ja Flickr-valokuvieni sivuille!

 romukuusi pieni Eeva4 Eetti

Apuraha: Koneen Säätiö
Blogin taustakuva: Jan Rosström
Valokuvat Ylioppilaslehdessä ja bannerissa: Annikki Valomieli

Lisätietoa tiedebloggaamisesta, luovasta opetuksesta ja kuiluyhteistyöstä:

  • Fuller, D. (2008) Public geographies: taking stock. Progress in human geography, 32(6): 834–44.
  • Evans, J., I. Cook & H. Griffiths (2007) Creativity, group pedagogy & social action: a departure from Gough. Educational Philosophy and Theory, 40(2): 330–345.
  • Vahtivuori-Hänninen, S. & M. Kankaanranta (2011) (eds.) Opetusteknologia koulun arjessa II.
  • Castree, N., D. Fuller & D. Lambert. (2007). Boundary crossings: Geography without borders. Transactions of the Institute of British Geographers 32(2): 129–132.
  • Tani, S. (2012) Koulu- ja yliopistomaantieteen välistä kuilua ylittämään. Terra 124(3): 139–140.
  • Esimerkit englantilaisien maantieteilijöiden sivuista: Ian Cookin blogi ja Twitter sekä Alan Parkinsonin blogi ja Twitter.
  • Taiteesta maantieteessä: Hawkins, H. (2012) Geography and Art, An Expanding Field: Site, the Body and Practice. Progress in Human Geography 37(1): 52–71.

Vastaa