Viikolla olen törmännyt moneen ruoantuotantoon liittyvään artikkeliin ja järjestöhankkeeseen mediassa. Aiemmin kirjoitin ruoka-aiheisesta työpajani arvojanasta ja kitkerästä suklaasta, nyt kannustivat bloggaamaan kiinnostavat kartat ja kaupunkiviljelyprojektit. Ruoka on yksi kiinnostavimmista, henkilökohtaisimmista ja haastavimmista tuotemaantieteen aiheista. Tähän keräsin netistä parikymmentä itseäni kiinnostavaa karttaa, kuvaa ja kansalaistoimintaan kannustavaa globaalikasvatusmateriaalia, joista voi rakentaa omannäköisensä kombon.
Ruokavalintoja, maatalousinnovaatioita, ja ympäristömerkkejä opetukseen
”Onko soija vastuullista? Miten voi vähentää ruokajätettä? Mikä kala on paras ympäristövalinta?” WWF:n ihanan visuaalinen ruokaopas avaa tuotanto-oloja ja perustelee tuotevalintoja. Eettisen tuotannon problematiikasta ja ruoan elinkaarien opettamisessa voi kiinnostaa esim. Minkälaisissa olosuhteissa ruoka on tuotettu? -sivu ja maataloustukien ongelmallisuutta avaava Onko halpa ruoka hyvä asia? -sivu. Lisää hyviä materiaaleja on mm. Eettisen kaupan puolesta ry:llä ja Maan Ystävillä. Globaalin kuluttajan foorumilla voi pelata ympäristömerkkipeliä ja tutkia eri ruokatuotteiden vesijalanjälkeä. Tuumasta toimeen! -ympäristökasvatusopas (s.20) antaa sekä ruokavinkkejä että arvojanaväitteitä globaalien ruokakysymysten opettamiseen. Toimii työpajassa!
Olen tykännyt WWF:n ruoka-oppaasta ja Globaalin kuluttajan foorumin tehtävistä
Samantien törmäsin myös Sitran Uusi turvallisuus-foorumiin ja ruokablogeihin. Jännittävät blogitekstit ruoantuotannon ympäristönäkökulmista löytyy Ruoan tulevaisuus ry:n Tuure Parviaiselta ja Laura Kihlströmiltä (5/2014). Syömisellämme on selvä vaikutus ympäristöön. Energian ja ravinteiden käyttö ovat aina ruoantuotannon keskiössä ja Suomessa käytetään pääasiassa ulkomaisia fossiilisia energianlähteitä, lannoitteita ja koneita. Monoviljely, suurtilat ja hypermarketteihin keskittyvä logistiikka ovat kannattavia taloudellisesta näkökulmasta, mutta systeemiä uhkaavat luonnon monimuotoisuuden kuihtuminen, ilmastonmuutoksen lisäämät äärisääilmiöit sekä tietotekniikan ja energiatarjonnan katkokset. Mutta myös valinnoilla ja innovaatioilla on selvä vaikutus ympäristöön. Nykyisen ruokajärjestelmän huonoon resurssienkierrätykseen voi puuttua omavaraistuotannon, suljettujen energiasysteemien ja biojalostamojen kaltaisilla ratkaisuilla. Globaalisti ruoka- ja ekosysteemi ovat muuttuneet nopeasti ja tulevat yhä muuttumaan, oli v. 2050 päivän sana sitten keinoliha, suomalainen perinneruoka, ravinnepillerit, laadukas lähiruoka tai yhteisöllinen hyönteisviljely.
Eri tuoteketjutarinoita voi lukea Follow The Things -sivun Grocery-osastolta, josta löytyy mm. maantieteilijä Ian Cookin etnografinen tutkimus Papaijan tuotannosta sekä esim. vallan ja oikeudenmukaisuuden kysymyksiin tarttuva Bananas! -dokumentti, jossa Dole koittaa vaientaa hyönteismyrkyistä sairastuneet, yhtiön oikeuteen haastaneet viljelijänsä. Suomennetun dokkarin voi katsoa kolmasulottuvuus.fi -sivulla.
Kuvat followthethings.com- ja globaalikasvatus.fi-sivuilta
Globaalilla mittakaavalla myös ruokahintakeinottelu on elämän ja kuoleman asia, kuten Oxfamin lyhytvideon sydänkäyräksi muuttuva viljapörssikäyrä näyttää:
Pikaruoasta ja terveydestä en tässä kirjoita, mutta esim. tunnettu Super Size Me -elokuvan analysointitehtävä löytyy globaalikasvatus.fi-vinkkipankista. Esittelin keväällä globaalikasvatusta ja globaalikasvatus.fi materiaalipankin. Toinen laaja hanke on Maailmankoulu, josta löytyy järjestöjen oppimateriaaleja ja kouluvierailijoita.
Inspiroiva kaupunkiviljely ja kiinnostavat ruokakartat
Kesää vasten myös kaupunkiviljely on ollut vahvasti esillä. Dodo ry:tä olen seurannut jo jonkun aikaa ja nyt bongasin Haarukanjälki-hankkeen. Kehitysyhteistyön ja kaupunkiviljelyn ideat yhdistävässä hankkeessa pohditaan mm. ruokaturvaa ja kestävämpiä innovaatioita, seuraa kesätapahtumia (ja brunsseja!) Facebook-sivuilta. Dodosta eksyin selaamaan inspiroivaa Viljellään kaupungissa -opasta (2014) yhteisö- ja pienpalstaviljelmien perustamiseen Helsingissä ja näin Voiman (6/2014) artikkelin Haist’ kukkanen -kaupunkiviljelyprojektista Tampereella. Jännää!
Maantieteilijää kiehtoo, että ruokateemasta löytyy monenlaisia karttoja. Opetuksessa kiva lähtökohta voisi olla etsiä lähin Reilu kauppa kartalta tai kartoittaa lähiluontoa interaktiivisesti: mm. pääkaupunkiseudun ja Lontoon satokarttoihin ihmiset merkkaavat vinkkejä julkisista ruokapuista ja -pensaista.
Satokartta yllättää mm. kirsikoilla. Haarukanjälki-hanke toimii Pasilan rautatiemiljöössä.
Tällä viikolla näin kuvia USA:n maataloudesta (Vox 6/2014) Facebookissa ja kiinnostavia olivat ainakin nämä:
Radical cartography -sivulla Yhdysvaltain viljelyä kuvaillaan hajanaisten erikoistumisalueiden kokonaisuudeksi. Lihan suurtuotantokartan lisäksi diagrammi paljastaa maissin ja (pääosin rehuksi päätyvän) soijan valtaavan maa-alaa.
*** Tein tekstin monen nettisivun inspiroimana -toivottavasti muutkin eksyvät netin linkkiviidakkoon ja kommentoivat tähän alle hyviä lähteitä ;)