Olin eilen Eettisen kaupan puolesta ry:n (Eetti) ja Maan ystävien järjestämässä uusien työpajavetäjien koulutuksessa. Alussa vastasimme yleisiin kouluvierailukysymyksiin ja myöhemmin esittelin vastamainospajaa. Vajaat 20 osallistujaa toivat tajuttoman hyviä ajatuksia ja kritiikkiä opetusteemoihin, kiitos niistä! Ristiriitaisimpaan ajattelin palata tässä.
Valokuvia ja performansseja – tasapainottelu lamaannuksen ja voimaantumisen välillä
Eetin työpajoissa esitellään 15-20min kehitysteemoja, jotka oli käyty koulutuksessa läpi edellisenä päivänä. Minun piti esitellä blogini vinkkitekstit ja hypätä suoraan kulttuurihäirinnän maailmaan. Kerroin ensin Eetin romukuusesta ja sitten kaksi esimerkkiä, joita olen käyttänyt siltana tuotanto-ongelmista kulttuurihäirintään: the Yes Menin iPhone 4cf (vastamainoskotisivut ja katuperformanssi, lue aiempi esittelyni) ja Yolanda Domínguesin Fashion Victims (katuperformanssi, lue täältä). Yolandan työn ohella olen näyttänyt tunnetun mediakuvan Bangladeshin tehdasonnettomuudesta. Molemmat tempaukset ovat luovaa kulutuskulttuurin häirintää sekä viestintää ajankohtaisista ja poliittisista yritysvastuu-uutisista. iPhone 4cf on humoristisempi, Fashion Victims taiteellisempi ja shokeeraavampi (näyttävä kontekstin siirtäminen Rana Plazalta Madridin ostoskaduille).
Taslima Akhterin onnettomuusvalokuva ja Yolanda Domínguesin katuperformanssi.
Pahoittelut nimien puuttumisesta koulutuksessa, ne tulevat esille työpajassa.
Vastamainospajan ytimessä on tarttua masentavaan aiheeseen myös huumorin ja luovuuden kautta (häirikkökuvilla ja vastamainostöillä). iPhone 4cf ja Fashion Victims ovat muutaman minuutin osia/työkaluja, joita on monenlaisia tarjolla blogini teksteissä, kts. esim. mainitsemani AK-47 ja galleriaan printattu Nke. Muita vaatteisiin liittyviä on esim. Puhtaat vaatteet -kampanjan H&M sekä Eetin tehdastyö-parodiavideo ja kaatumistempaus. Pajoissa vetäjä esittelee myös Eettiä ja itseään (minä kerron maantieteestä ja projektistani), järjestöjen ja tutkijoiden yhdessä tekemää ihmisoikeustyötä sekä toimintavinkkejä arkeen. Näin ei lamaannu maailmanahdistukseen.
Pajoihin muokkaamiani slideja, joista kerron alussa suullisesti ja myöhemmin vinkkeinä.
Liian raju kuva?
Koulutuksessa kokonaisuus jäi epäselväksi ja ennen kuin sain kerrottua vastamainoksista, sukelsimme keskusteluihin materiaalin masentavuudesta. Kuolemakuvien sopivuus herätti ristiriitaisia tuntemuksia. Osa ei ollut nähnyt kuvaa ja kysyi, miksi olen valinnut juuri sen, kerronko luokalle valinnasta ja onko kuva liian raju. Palkittu, tunnettu kuva ei mässäile verellä ja Fashion Victims on helppo avata sen kanssa. Eternal embrace tuntuu olevan kummittelevan koskettava. 17-vuotiaiden lukiolaisten mediatunneille kuva sopi: reaktiot eivät tunnu olevan voimakkaita ja usein muutama oppilas on kertonut nähneensä vastaavan uutisen. Toisaalta kuva on voimakas ja täytyy miettiä, onko sitä mielekästä näyttää yläkoululaiselle, lukiolaiselle tai edes kolmekymppiselle, vaikka tv:ssä näkyisikin CSI-murhia ym. (kts. Voiman vastamainos).
Kävimme tärkeän keskustelun siitä, että olipa kyse sitten työoloista tai ilmastonmuutoksesta, tasapaino peittelyn, realismin ja shokeerauksen välillä täytyy löytää kohderyhmän mukaan. Itselläni tuli mieleen viimeviikkoinen ruokatyöpaja, jossa keskustelimme mm. liha- ja kasvisruoasta. Yliopistolehdessä 3/2014 dosentti Laura Hänninen puhuu tiedosta ja tuskasta lihantuotannossa – suomalaisessakin tuotannossa on selviä eläinten laiminlyöntejä, edes eläinlääketieteellisessä aina tiedetä asiasta ja rakenteita on hidasta muuttaa. Muutos lähtee tutkimustiedosta ja elinkeinosta keskustelemalla. Työpajassa päädyin itse tällaisiin slideihin. Ei ole tarkoitus nyrkki pystyssä näyttää shokkikuvia ja saarnata, minkä sanoinkin hymyillen ääneen, mutta tietämättömyydestä, tutkijoiden työstä ja kulutusvalinnoista voi keskustella. Lego-kuvan olen tehnyt Our Daily Bread -dokumentin innoittamana. Myös Hänninen mainitsee filmin ’hyvänä muistutuksena’ ja toivoisi eläintuotantofilmifestareita! Karun ja lempeän välillä tasapainotteleva lammaskuva on yksi Mission:Explore Food -kirjan ruoantutkimustehtävistä.
Ruokapajaan muokkaamiani slideja, klikkaa suuremmaksi. Täällä koko esitys (kokonaiskuva)
Vaikeistakin teemoista pitää pystyä puhumaan ja työpajarunkoja on testattu, mutta jokaisen vierailijan pitää myös miettiä oma kerrontatyyli, kokeilla luokassa ja jutella opettajille. Pohdin eilen pitkään omia pajojani. Yolandan tapa viestiä ja ottaa kaupunkitilaa haltuun on herättänyt kiinnostusta, enkä ole saanut negatiivista palautetta Rana Plaza -kuvasta. Mielestäni vastaavanlainen uutiskuva voi olla mukana, jos työpaja toimii kokonaisuutena, ts. jos 1) asioista kertoo kiinnostavasti ja keskustelevasti 2) järjestötiedon, toimintavinkkien ja vastamainostyön kautta voi voimaantua ja 3) suurin osa kuvista ja vastamainosideoinnista on nauruntäytteistä. Pitäisiköhän kysyä oppilailta itseltään, mitä mieltä he ovat kuolemakuvasta ja sen näyttämisestä? Kiitos osallistujille hyvästä keskustelusta, taisimme yhdessä saada aikaiseksi itsekriittistä pohdiskelua ja tunnesidoksen opetusaiheeseen? :)
Mitä mieltä sinä olet? Kirjoita kommentteja tekstin alle!