Poliittista legoilua ja kumiankkoja merivirroilla

Huhtikuu on ollut maantiedettä ja Eettisen kaupan puolesta ry:n kouluvierailuja täynnä! Pistän pian kuvia ja oppilas/opettajapalautetta kolmesta työpajastani yläkoulussa, lukiossa ja yliopistolla: työpaja Helsingin ranskalais-suomalaisessa koulussa, auditorioluennot Kuninkaantien lukiossa sekä luento ja vastamainostyöt EGEA-seminaarissa. Nyt kuitenkin bloggaan erikoisesta ja humoristisesta visuaalisen kulttuurin muodosta: poliittisesta ja taiteellisesta Legoilusta!

Klikkaa kuvia nähdäksesi ne suurena!

Luovuudesta kumpuavaa kulutuskriittisyyttä: vastamainos- ja Lego-kuvia

Legoilun ideana on tehdä Lego-miniatyyrejä ja esittää ne kuvin tai näyttelyin. Mielenkiintoisimmat työt tarttuvat politiikkaan, kulttuuriin ja tieteeseen. Lego on maailmankuulu, vanha lelusarja: palikat ovat 50-luvulta ja minihahmot 70-luvulta. Suursuosio ja brändäys ovat paisuttaneet Legosfääriä peruspalikoista Legolandeihin, teemasarjoihin ja elokuviin. Googlaamalla löytyy fanaatikkojen jättirakennelmia ja kaunista taidetta (esim. Beautiful Lego –kirja ja yksi suosikkisivuni, Colossal).

Kiinnostavaa on myös poliittisempi Legoilu. Viattoman leikkimisen rajoja, keskustelun herättämistä ja leluyrityksen reaktioita on testailtu Legoilemalla esim. holokaustista (Zbigniew Libera, myös Häiriköt-kirja s. 170), Occupy-liikkeestä (Occupy Lego Land ja ‘Occupy Wall Street’ -Legosetti), terrorisminvastaisesta sodasta (Legofesto-blogi) ja raskaasta aseistuksesta (BrickArms).

Erikoista Legoilua holokaustista (Libera) ja raskaasta aseistuksesta (BrickArms)

Itse pidin aikuisten Lego-töitä aluksi melko outona, mutta kahden vuoden aikana olen itse Legoillut tuoteketjuista, tiedeluennoista ja kulttuuriaktivismista. Ian Cookin tutkimusharjoittelussa teimme followthethings.comiin kirjallisia tutkimuksia, mutta myös luovia visualisointeja. Masentavia tai kuivia aiheita voi olla mielekästä kuvittaa mustalla huumorilla. Kutkuttava (ja jotenkin sopimaton?) leikki/taide ristiriitaisesta aiheesta saa tekijän mielikuvituksen juoksemaan ja kenties asettumaan toisten kenkiin. Itse Legoilin kohtauksen esim. kännykäntuotannosta (Foxconnin tehdasitsemurhat uutisissa ja Phone Story -pelissä) ja ruoantuotannosta (Our Daily Bread -dokumentti).

Nuorten maantieteeseen ja leikin merkityksiin erikoistunut Tara Woodyer kirjoitti blogissaan, että Legon ja taiteen välinen linkki on tärkeä: Legoilu paljastaa leikin ja leluteollisuuden suuren roolin kulttuurimme muokkaamisessa. Lisää ajatuksia leikkimielisyydestä eettisten teemojen maantieteessä löytyy myös Woodyerin (2012) artikkelista.

Lego-kuvani kännyköiden ja ruoan tuotannosta (followthethings)

Aktivistitaiteen lisäksi Legoilua on harrastettu Geographical Associationin (GA) konferenssissa! Maantieteilijät kerääntyivät ’Lego Labiin’ tekemään kohtauskuvia (re-creation) followthethings.comin kulutustuotetarinoista. Työpajaan oli tulostettu sitaatteja paperille, ja pöydät notkuivat Legoista. Twiiteistä ja valokuvista koottiin Storify-teksti, jossa minutkin mainitaan!

Maantieteilijöitä ja minä konferenssin Lego-pajassa (Geographical Association)

Yksi sitaattiesimerkki oli tekemäni interaktiivinen ’follow the kidney’ -kartta globaalista, laittomasta munuaiskaupasta. Kartta pohjautui antropologi Nancy Scheper-Hughesin tutkimuksiin ja uutisiin. Munuainen ei ole kulutustuote, mutta sitä ”tuotetaan”, myydään, ostetaan ja varastetaan kuin tavaraa – kauppa, ihmiskuljetus ja inhimilliset sairastarinat linkittävät ihmisiä ja alueita. Kartalla näkyvät symbolein mm. munuaiskaupan ’hot spotit’ ja klikkaamalla voi lukea sitaatteja eri lähteistä. Tein itse Lego-kuvia teemasta 2012, ja konferenssissa eräs minulle tuntematon mies päätti tehdä oman versionsa (alla).

 Munuaiskauppakartta ja siitä tehty Lego-kuva (huomaa veriroiskeeksi muuttunut Lego-kukka!)

Itse tein pajassa Lego-visuaalit Jani Leinosen ja Food Liberation Armyn tempauksesta, jonka mainitsin myös aiemmassa blogitekstissäni ’Kulttuurihäiriköiden keinot’. Aion kertoa kuvista myös Janille ja kirjoittaa siitä englanninkielisen blogitekstin!

Ronald McDonaldin kidnappaus Lego-kuvina

Lego-pajassa hämmennystä lisäsi sopivasti myös Legoramart-kirja, jossa oli kuvat mm. Jason Freenyn Legoanatomiasta ja Powerpigin Legonuudelista.

Mutta miten päädyimme Legoiluun? Inspiraation sytytti Lego-kulttuurihäirintä, lasten kasvava Lego-laatikko ja halu kokeilla tutkimuskuvituksen rajoja. Ensimmäinen ’Lego Lab’ vuonna 2012 alkoi kasaamalla Maersk-Lego-rahtilaiva ja puhumalla kulutustuotteiden rahtikuljetuksista. Vaatteet, ruoka, öljy, Legot… 90 % kaikesta kuluttamastamme kulkee laivarahtina, linkittäen tuotannon paikat ja ihmiset ketjuksi. Pitäisikin lukea Rose Georgen kirja! Työssä Lego-kuvat piristivät, ja yhtäkkiä globalisaatio ja maailmankaupan volyymit kiinnostivat… suurin rahtialus voi kuljettaa banaanin jokaiselle eurooppalaiselle!

Entä mitä käy linkin katketessa? Miten maisemat, tavaravuoret ja merivirrat yhtyvät tarinaksi? Cookin ja Tolia-Kellyn (2010) artikkeli kertoo, miten MSC Napolin rahtionnettomuuden takia mm. Volvolle tuli kallis tuotantopysähdys ja miten ihmiset kerääntyivät hakemaan Englannin rannikolle ajelehtineita tavaroita meikeistä moottoripyöriin. Ja sitten se aasinsilta kumiankkoihin: vuoden 1992 rahtionnettomuudesta alkanut 30 000 kumiankan 15 vuoden merivirtamatka taas on kiinnostava maantieteellinen tarina myös kartalla.

Ankkojen matka merivirtojen mukana (SEOS project)

Meriä valtaavaan muovijätteeseen voi tutustua myös The Majestic Plastic Bag –parodiavideon ja Adrift –karttasivun kautta. Vakavan asian käsittelyyn kannattaa lisätä huumoria ja medialähteitä!

Jos ei yhtään hymyilytä, niin yhdy Crumpy Catiin…

(Neatorama)

Mainitsemani artikkelit:

• Woodyer, T. (2012) Ludic Geographies: not merely child’s play. Geography Compass 6/6: 313–326.
• Cook, I. & D. Tolia-Kelly (2010) Material Geographies. Teoksessa Hicks, D. & M. C. Beaudry (toim.) The Oxford Handbook of Material Culture Studies. Oxford University Press.