Kirjoitan ja koulutan eettisestä kaupasta, kuluttamisesta, tuotteiden tutkimuksesta, luovasta aktivismista ja kriittisestä globaalikasvatuksesta.
Olen vaikuttanut vuodesta 2013 kouluttamalla tuhansia nuoria ja aikuisia oppilaitoksissa ja opettajankoulutuksissa, konferensseissa ja tapahtumissa sekä kirjoittamalla lehtiin ja kirjoihin. Olen työskennellyt kymmenissä hankkeissa mm. Eettisen kaupan puolesta ry:ssä, Fingossa, Biologian ja maantieteen opettajien liitossa ja Koneen Säätiön apurahalla niin Suomessa kuin kansainvälisestikin.
Tilaa koulutus tai artikkeli: eeva.m.kemppainen (at) gmail.com.
Lue blogistani ja taustastani täällä:
Yhteystiedot, sähköposti: eeva.m.kemppainen (at) gmail.com
Triumph-vastamainos prometheus-työpajasta 10/2014.
Teksti julkaistu 20.1.2014 aloittaessani projektia.
Kulttuuriaktivismia, järjestöhallituslaisten koulutusta ja blogikuviin poseeraamista vuonna 2014.
Harppaus kuilun toiselle reunalle – minun ja projektini tausta
Tutkimus ja kulttuurihäirintä Inspiraatiokäyräni pomppasi kattoon Englannissa tutkija Ian Cookin kurssilla ’Geographies of material culture’. Opin siellä erityisesti Follow The Thing -tutkimuksesta, julkisesta tieteentekemisestä ja kulttuuriaktivismista. Siis, höm, mitä? Follow The Thing -tutkijat seuraavat globaaleja tuotantoketjuja eli eri tuotteiden matkaa tuottajalta kuluttajalle. Yleensä tarinat paljastavat piilotettuja sosiaalisia ihmissuhteita, maailmankolkkia ja työoloja, joista olemme riippuvaisia, mutta tiedämme aika vähän. Maailmankaupan epäoikeudenmukaisuuksiin tarttuvat myös taiteilijat ja aktivistit. Poliittiseen keskusteluun voi osallistua myös kulttuurihäirinnän keinoin… eli tekemällä mm. mediaa ja kaupunkitilaa haltuunottavia vastamainoksia, graffiteja, parodiavideoita ja performansseja. Innovatiiviset professorit rikkovat perinteisen tieteen rajoja linkittämällä kulttuuriaktivismin tutkimukseensa ja kirjoittamalla ei-niin-kuivia artikkeleita – vihdoin jotain räväkkää! Tutkimuksia on tiedelehdissä, mutta osa jakaa tietoa akatemiaa laajemmalle opetusprojekteissa ja nettisivuilla, kuten followthethings.com. Tällaista voi kutsua tieteen yleistajuistamiseksi ja ’julkiseksi maantieteeksi’.
Opetus ja kuilut Minua innosti se, miten Englannissa maantieteilijät keskustelevat toimintaan aktivoivista opetusmenetelmistä. Olennaista on lähteä ylittämään kuiluja tutkimuksen, kansalaisjärjestöjen ja koulujen välillä sekä kehittämään opetusmetodeja luovemmiksi ja visuaalisemmiksi. Opetusnäkökulmasta kulutustuotteet ja kulttuuriaktivismi ovat ’nuorten maantiedettä’, jossa nuorten oma arkielämä, kansalaistoiminta, kulutus ja mediankäyttö ovat keskiössä. Arkiseen kokemusmaailmaan liittyy vaikkapa aamupalan sisältö ja syömisen aikana räplätyn kännykän merkitys, brändi ja tuotantotausta. Sopivan epäsovinnaiseen radikaalipedagogiikkaan kuuluvat myös ensimmäisessä persoonassa kirjoitetut esseet, kulttuuriaktivismin tekeminen ryhmätyönä sekä keskusteleminen eettisestä kansalaistoiminnasta… ei ihan perinteistä oppimista?
Gradu Omaperäinen yliopistokurssi innosti kirjoittamaan hyvät esseet ja pääsin töihin Ianin tutkimusryhmään. Teimme tuotetutkimuksia ja tiedeviestintää, jännimpänä ehkä munuaiskauppakartta. Lopulta Ian ohjasi Pro gradu -tutkielmani, joka tarkastelee ajankohtaista maantieteen tutkimusta, kulttuurihäirintää ja opetusprojekteja Englannissa. Uusien opettajien kanssa kehitetyt opetusmateriaalit ja opiskelijoiden haastattelut antoivat arvokkaita opetusideoita. Tein graduuni myös kaksikielisen tutkimuksen ja Lego-kuvat väittelystä, jonka Fazerin koulukampanja herätti suklaan tuotantoketjusta, lapsityövoimasta ja yritysvastuusta. Englanti-kytköksestä huolimatta linkitin aiheen Suomen opetussuunnitelmaan, globaalikasvatukseen ja järjestökampanjoihin. Nyt kerron, miten hyppäsin ’julkisen tieteen’ liirailevaan kelkkaan täällä!
Eettisen kaupan puolesta ry Reilu vuosi sitten googlasin järjestöistä ja löysin oikeudenmukaista maailmankauppaa edistävän Eettisen kaupan puolesta ry:n, lempinimeltään Eetti. Järjestön globaalikasvatuksessa tehdään näkyväksi arkisten kulutustavaroiden ja globaalien kehityskysymysten yhteys. Match! Harppasin yliopistolta kuilun toiselle reunalle, otin yhteyttä ja esittelin graduni Eetille. Karma oli kohdillaan: tuotetutkimusten idea sopi yhteen Globaalin kuluttajan foorumi -opetussivuston kanssa, kulttuurihäirintä taas UM:n rahoittamaan Kehitysmaat mainosten takana -globaalikasvatushankkeeseen. Hankkeessa eettiläiset ohjaavat kouluissa työpajoja mm. elektroniikan ja vaatteiden eettisyyteen sekä kierrätykseen liittyen. Aloimme pian soveltaa tieteen, taiteen ja aktivismin utuisilta rajamailta tupsahtavia graduideoitani. Olin innoissani myös, miten suunnitteluun osallistui Voima-lehden Jari Tamminen Häiriköt-kirjoineen. Nyt ideat saavat tuulta alleen toiminnallisissa työpajoissa, joissa opetan kaupan eettisyydestä, kännykkätuotannosta, media- ja kulutuskriittisyydestä sekä vastamainosten tekemisestä. Yliopistolla herätin keskustelua Yliopistolehden artikkelin kautta.
Kuilut umpeen Sekä maantiede että järjestömaailma kaipaavat piristysruiskeita, rajoja ylittävää yhteistyötä, näkyvyyttä ja kiinnostavaa opetusta. Englannissa ja Suomessa on kasvava tarve tutkimukselle, joka saavuttaisi akatemiaa laajemman yleisön – erityinen kysyntä on helposti lähestyttäville blogeille, opetuskokemusten jakamiselle ja verkostoitumiselle. Oma graduni sekä lähes kaikki alan tutkimus ja kulttuurihäirintä ovat kuitenkin englanniksi eikä kukaan kirjoita kouluvierailuista nettiin. Puhuin aiheesta Ianin ja Eetin lisäksi Kepa ry:n globaalikasvatusverkostolle ja professori Sirpa Tanille (HY). Ohjaajien kannustus ja tarve jakaa tietoa saivat minut hakemaan apurahaa Kuilut umpeen -projektille. Sain opettamiseen ja kirjoittamiseen apurahan Koneen Säätiöltä, joka rahoitti Häiriköt-kirjan ja tukee taidetta yhteiskuntatieteitä ja ympäristöntutkimusta. Projektini alkoi tammikuussa 2014… Lisää blogin ensimmäisessä ’Mikä kuilut umpeen?’ tekstissä!
Blogiohje
Alkupalaksi kannattaa lukea blogin ensimmäinen teksti ’Mikä Kuilut umpeen?’. Uusimmat tekstit näkyvät valkoisissa laatikoissa. Laajoista teemoista huolimatta tekstien on tarkoitus olla tiiviitä ja yleistajuisia, ei gradu vol. 2. Voit lisätä rakentavaa kritiikkiä tai perinteistä huutelua tekstien comments-kohdassa. Blogin ja Twitterin on tarkoitus olla interaktiivisia ja pitkäikäisiä – kutsun kysymään ja kirjoittamaan!
Blogin oikeassa reunassa on näppäriä toimintoja. Aikataulussa näkyy, missä ja milloin viilletän – minua voi kutsua tapahtumiin ja kursseille! Hakukone, arkisto ja tagipilvi auttavat etsimään haluamasi tekstit. Merkitsen tekstejä sisällön ja lukijakunnan mukaan tageilla kuten opettajat, vastamainonta, maantiede, tiedebloggaus ja oppilastyö. Jos et löydä etsimääsi, kysy! Teen omat sivut graduni kappaleille; viittaan niihin blogiteksteissä ja halusin laittaa työn helppolukuisempaan muotoon. Twitteriin postailen koulutuksissa ja blogitekstien välillä! Palkin lopussa näkyvät lukijoiden uusimmat kommentit sekä linkit mm. Eetin, Häiriköt-kirjan ja Flickr-valokuvieni sivuille!
Apuraha: 
Blogin banneri ja taustakuva: Jan Rosström
Valokuvat Ylioppilaslehdessä ja bannerissa: Annikki Valomieli
Lisätietoa tiedebloggaamisesta, luovasta opetuksesta ja kuiluyhteistyöstä:
- Fuller, D. (2008) Public geographies: taking stock. Progress in human geography, 32(6): 834–44.
- Evans, J., I. Cook & H. Griffiths (2007) Creativity, group pedagogy & social action: a departure from Gough. Educational Philosophy and Theory, 40(2): 330–345.
- Vahtivuori-Hänninen, S. & M. Kankaanranta (2011) (eds.) Opetusteknologia koulun arjessa II.
- Castree, N., D. Fuller & D. Lambert. (2007). Boundary crossings: Geography without borders. Transactions of the Institute of British Geographers 32(2): 129–132.
- Tani, S. (2012) Koulu- ja yliopistomaantieteen välistä kuilua ylittämään. Terra 124(3): 139–140.
- Esimerkit englantilaisien maantieteilijöiden sivuista: Ian Cookin blogi ja Twitter sekä Alan Parkinsonin blogi ja Twitter.
- Taiteesta maantieteessä: Hawkins, H. (2012) Geography and Art, An Expanding Field: Site, the Body and Practice. Progress in Human Geography 37(1): 52–71.