Yli 10 000 kansalaista vastusti 22.8. suurmielenosoituksessa toimeentulon, koulutuksen ja järjestöjen leikkauksia. Voittoa tavoittelemattomissa kehitysyhteistyöjärjestöissä yhtäkkinen 40–100 % lovi tukeen katkaisee pitkäjänteisiä kehityshankkeita, työsuhteita ja globaalikasvatusta sekä Suomessa että kumppanimaissa. Säästön sijaan hallitus ajaa yritysten etuja kehitysavun nimissä siirtämällä varat mm. lainoihin. Kovia arvoja ja vanhanmallista politiikkaa kritisoidaan runsaasti – ennen budjettiriihtä asiaa auttaa mielipiteen ja vetoomuksen jakaminen.
Koulutus, tasa-arvo ja kehitysyhteistyö ovat olleet Suomen vahvuusalueita, mutta ovatko ne enää jatkossa? Vuonna 2015 hallitus haluaa leikata opetuksesta ja korkeakouluilta sekä kehitysyhteistyövaroista satoja miljoonia. Kehitysyhteistyörahoista vähennetään 200 miljoonaa ja noin 70 miljoonan päästökauppatulot sekä annetaan yritystoimintaan 100 miljoonaa – yhteensä vähennys on lähes 400 miljoonaa, kehitysyhteistyöjärjestöjen kattojärjestö Kepan asiantuntija Niina Mäki kuvailee YLE:lle.
Väittelyä herättäneessä Kehitysavun kirous -kirjassaan suurlähettiläs Matti Kääriäinen (2015) kyseenalaistaa valtioiden kehitysyhteistyön ja mikrotason järjestöhankkeiden vaikuttavuuden painottaen samalla kansalaisaktivismin merkitystä: kuluttajan on vaadittava sekä yrityksiltä että valtioilta avoimuutta ja tekoja epäoikeudenmukaisen maailmankaupan, veroparatiisien, luonnonvaratuhlailun ja ihmisoikeusselkkausten oikaisemiseksi. Seurasinkin ylpeänä mielenosoituksen tuhansia lapsiperheitä, vanhuksia, opiskelijoita, vähemmistöjä ja järjestöjä. Mutta pysyvän järjestäytymisen näkökulmasta juuri järjestöt antavat kansalaisille mahdollisuuden vahvistaa kasvatusta, viestintää ja kehitysmaahankkeita globaalin vastuun ja muutoksen edistämiseksi. Kepan mukaan Kääriäisellä on liian pessimistinen näkemys, sillä järjestöjen tuloksia ja toimintaa seurataan tarkasti.
Klikkaamalla kuvaa voit katsoa videon vaikuttavasta mielenosoituksesta.
Leikkaukset lamaannuttavat tärkeitä järjestöjä ja globaalikasvatusta – ja vievät tukea maailman köyhimmiltä
Kehitysyhteistyövaroilla tuetaan valtiotason kehitysyhteistyötä maailman köyhillä alueilla, mutta myös monien järjestöjen toimintoja: voittoa tavoittelematonta viestintää, tutkimusta, globaalikasvatusta, kehitysmaahankkeita ja vapaaehtoistyön koordinointia. Lahjoitusten ohella noin 20 isolle järjestölle Ulkoministeriön (UM) ohjelmatuki ja sadoille pienille ja keskisuurille järjestöille viestintä- ja globaalikasvatustuki (VGK) ovat elintärkeitä. Finnwatchin, Punaisen Ristin, Demon ja Fidan kaltaiset toimijat keskittyvät kehitysmaakumppaniensa kanssa mm. työolojen, demokratian, terveyden ja ruokaturvan parantamiseen. Monien yllätykseksi UM:n kautta rahoitetaan myös globaalikasvatusta, jossa Eetti ja monet muut toteuttavat koulujen kanssa osallistavia työpajoja ja oppimateriaaleja esim. rasismista, luonnonsuojelusta ja reilusta kaupasta.
Kepan mukaan kansalaisjärjestöjen vahva rooli suomalaisessa yhteiskunnassa ja kehitysyhteistyössä on tunnustettu ja arvostettu. Suomessa kehitysavun nostoa kannattaa Eurobarometrin mukaan 63 % suomalaisista ja 59 % ilmoittaa lahjoittavansa rahaa kehitysyhteistyöhön. Kehitysministeri Lenita Toivakan mukaan suomalaisten tulisi jatkossa saada enemmän tietoa kehityskysymyksistä ja globaalikasvatuksen kysyntä kasvaa – ne olisi tärkeä sitoa koulun arkeen, kuten todetaan uudessa opetussuunnitelmassa ja Anna-Kaisa Putaan väitöskirjassa.
Hallitus haluaa kuitenkin leikata järjestötuesta 49 miljoonaa ja jäädyttää VGK-haun. Kuten Helsingin Sanomien kysely paljastaa, jopa 40–100 % budjettilovi aiheuttaa välittömiä vaikeuksia hankkeille ja työntekijöille, vahvistaa kovia arvoja ja kurjistaa satojen tuhansien köyhien elämää kehitysmaissa. Kepan Niina Mäen mukaan monessa järjestössä koko toiminta loppuu. Kuten leikkauksista kärsiville korkeakoulujen tutkimusryhmille, myös järjestöille on älytöntä heittää työtä ja rahaa hukkaan ajamalla yhtäkkiä alas jo alkaneita tutkimus-, opetus- ja kehityshankkeita:
” […] juustohöylä ei auta, vaan kokonaisia maita ja maiden sisällä olevia projekteja jää toteuttamatta.” – Fidan toiminnanjohtaja Harri Hakola, yle.fi
”Suurin leikkaus kohdistuu kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin. Se ei ole oikeus eikä kohtuus. […] Leikkaukset tehdään saman tien ilman, että käynnissä olevia hankkeita voidaan ajaa alas hallitusti.” – Arkkipiispa Kari Mäkinen, evl.fi
YT-neuvotteluihin on joutunut mm. Kepa, joka tunnetaan asiantuntijuudesta ja koulutuksista, järjestöille tärkeän yhteistyön koordinoimisesta ja Maailma kylässä -festivaalin kaltaisista tapahtumista. Hankkeita tai työsuhteita lopetetaan kuin seinään kymmenissä järjestöissä ja maissa, kuten on ilmoittanut mm. työoikeuksia, pakolaisten ja lasten asemaa sekä konfliktinratkaisua edistävät YK-järjestöt, Fida, Plan, CMI ja Pakolaisapu. Yritysvastuun ja veroparatiisien asiantuntija Finnwatch sai viime vuonna 70 000 euron tuen, josta nyt lähtisi puolet:
”Meiltä vähennettäisiin väkeä ja monet tutkimukset, mitä meillä tehdään, jäisivät tekemättä. Suomessa tämänkaltainen rahoitus on lisäksi ollut poikkeuksellisen matalaa verrattuna moniin muihin maihin.” – Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala, yle.fi
Tarkasti seuratun järjestötyön tilalle lainoja ja yritysten tukemista?
Matti Kääriäinen kyseenalaistaa kehitysyhteistyön onnistumisen ja Lenita Toivakka on perustellut leikkaamista Suomen taloudellisella tilanteella, mutta kommenttien takaa löytyy suuri ristiriita. Yrityksiin verrattuna järjestöhankkeita arvioidaan tiukalla otteella vuosittain, ja nyt rahoitus viedään ilman loppuevaluointia. Olen itsekin seurannut, miten järjestöhankkeiden hakemukset, raportointi ja budjetointi valmistellaan tarkasti ministeriön vaatimusten ja lakien mukaan ja miten järjestöt ovat valmiita toimimaan avoimemmin kuin suurin osa yrityksistä. Säästöistäkään ei voida puhua: YLE raportoi, että Finnfund saisi pääomistuksen kautta 100 miljoonaa eli varoja siirretään rahastoille, jotka antavat lainoja ja riskipääomaa yritysten investointeihin ja hankkeisiin kehitysmaissa. Kuten Eetin blogissa kuvaillaan, korkotukiluototus kehitysavun nimissä pitäisi lopettaa jopa UM:n evaluaation (2012) mukaan: yrityshankkeista ei saa avointa tietoa tai arvioita ja nopean talouskasvun kehitysmaissa ne edistävät kestävän kehityksen sijaan enemmänkin länsimaiden intressejä ja monikansallisten yritysten vientiä. Yritykset eivät ole automaattisesti hyviä tai pahoja, mutta niiden halua esim. syrjittyjen ja vähemmistöjen tukemiseen voi epäillä. Makrotason ongelmia ei järjestöt voi yksin muuttaa, mutta leikkaukset ja yrityslainat saa moitteita jopa kehitysapukriitikolta:
”Olisi naiivia kuvitella, että suomalaiset yritykset toimisivat kaikista muista yrityksistä poiketen ja noudattaisivat kaikkia työntekijöiden oikeuksiin ja ympäristönsuojeluun liittyviä normeja, jos toimintaa ei lainkaan valvottaisi. […] Suomessa poliittisen tahdon puutteen näkee myös siitä, että hallitus aikoo vähentää Finnwatchin kaltaisten kansalaisjärjestöjen rahoitusta, vaikka suurin osa suomalaisten yritysten toimintaa koskevasta tiedosta tulee tällaisten järjestöjen kautta.” – Matti Kääriäinen, hs.fi
Ennen syksyn leikkauspäätöksiä on rohkeasti puolustettava järjestöjä ja köyhiä – jaa mielipiteesi ja allekirjoita vetoomus: http://pelastetaankehitysyhteistyo.fi/